Hei. Tuntuu, etten mä ole kirjoittanut mitään ikuisuuteen.
Alkuviikko on ollut aika jännittävä. Tuntuu, että kaksi ohikiitävän lyhyttä ja aikalailla mitätöntä päivää on ollut elämän merkittävimmät ja tapahtumarikkaimmat. Vaikka mitään ei ole tapahtunut. Tai on tapahtunut mutta kaikki on pelkkiä ajatuksia. Mun pääni sisällä pyörii hirveästi kauhean mukaviakin ajatuksia ja kuvia ja kaikkea, ja sitten kaikki tuntuu ihan erilaiselta. Elämä on ihan hassua.
Mulla on tuskallinen viimenen jakso koulussa mutta toivon selviäväni. En mä jaksa just nyt välittää siitä kaikesta, mitä meidän harteille tullaan vyöryttämään ennen kesälomaa. Oon ilonen, kun mulla on taas ruotsia, ruotsi on kivaa. Silti se on aika inhottavaa istua keskimäärin kuusi tuntia niillä tosi väärillä tuoleilla, joissa tuntee selkärangan nikamien välin painautuvan tosi iljettävästi selkänojan reunaan. Ällöttävää.
Mä kyllä kuvittelen ihan ihmeellisiä juttuja ja mietin aina välillä, että enhän mä oikeasti luule niin tapahtuvan tai olevan.
Mun piti kuvata yks päivä kaikki, mitä mä syön ja tehdä yhden päivän ruokapäiväkirja, mutta mä unohdin kuvata iltapalan ja sen takii kaikki tuntu menevän pieleen.
Musta kanssa tuntuu, etten osaa olla joillekin ihmisille sellanen kun mä oikeesti oon. Tuntuu kauheen kieroutuneelta ajatella, että se on vaan ihan hauska vetää jotain roolia, koska ei se ihminen kuitenkaan ikinä tule tietämään millanen mä oikeesti oon. Mutta eihän ihmiset oikeesti välitä. Kukaanhan ei välitä yhtään mistään. Mä tiedän sen, mä olen tuolla, missä on muitakin, ja nään ja huomaan ja tunnen ja kuulen sen.
Joten ehkä se on pienempi paha, että mä olen välittämättä muiden ihmisten ajatuksista ja mielipiteistä, mikä niillä on musta, ja joita ei edes ole olemassa.
Taidanpas mennä nquu kohta. Nukuin viime yönä viis tuntii ja se on aika himo vähän mulle.
Olin viikko sitten tuolla noin ja oli tosi kaunista, vaikka tulikin hämärää.
