Ja nähty kauniita maisemia

Heei, katsokaa video ja huvittukaa tai mitä vain. Velisenikin pääsi mukaan tähän videopätkään, mutta ei kai se haittaa. Huomatkaa myös mahtavat taitoni editoida videoa, jes.

En oikein tiedä mitä mun pitäisi sanoa. Se oli ihan tajuttoman äly-siistii! Ää en kestä! Se oli vaan niin nopeesti ohi, niin tuntuu ettei siitä muista mitään. Ihq kiljasu tuli automaattisesti, kun hyppää tyjyyteen. Se oli niin randomi fiilis. Ja sitten köysi ottaa kiinni ja olet kuin mikäkin räsynukke.

Mutta se oli tosi jännittävää. Ja olin vähän nolo, kun kysyin siellä ylhäällä niiltä japeilta, että sattuuks se?! :D

Ja ihan aidosti pelottavin hetki oli se, kun se toinen jappe alkoi laskemaan 3 2 1 ja sitten se sanoi mene ja sitten mä vaan kaaduin eteenpäin. Se on ihan luonnotonta. Tuntui että taisteli kaikkia vaistoja vastaan ja teki vastoin kaikkia luontaisia toimia. Wut, oon ihan sekasin, mutta siltä se tuntui. Ja tuntui myös, että silmät lähtee päästä.

Ja todellakin menen hyppäämään joskus vielä uudestaan, jos sellainen tilaisuus sattuu eteen. On vain vähäsen kallista lystiä, mutta mikäs siinä, kun iskä haastoi ja maksoi meidät kaikki kolme. (:

Ja niin, ei se ollutkaan 150m, se oli viime vuonna se korkeus. ): Syynä hämmentävät nettisivut ja tyhmä pää. Mutta 110 oli ihan jepa kuitenkin.

Ruokakuva on kyllä joo vähän aiheeseen liittymätön, mutta mun piti todistaa se hetki, kun rikottiin iltapalan massiivisuusennätyksiä. Mun mittakaavassa tossa on paljon ruokaa, mutta kun oli nälkä.

Ja mietin myös, että haluisin tehdä postauksen top 5 blogeista, mitkä löytyvät mun lukulistalta, koska hyvien blogien on mielestäni oikein saada kunniaa ja jos joku löytäisi ehkä uutta luettavaa tai jotain? En tiedä?

Ei mulla muuta ku

kuva täältä

...että huomenna se on meikä, joka hyppää tossa naru nilkoissa. Korkeus on mukavat 150 metriä. (: 

Ilman huumorii vakavas maailmas vaa palelee

Oon nyt niin hilpeellä tuulella, että päätin lukemisen sijasta(mikä edistäisi paremmin nukkumaanmenoa) tulla kirjoittamaan blogiin. Ja hilpeys siitä, että ihan tosissani aion herätä aamulla puoli kuudelta juoksulenkille. :D Nää on näitä hetkiä, kun mietin olenko mä tyhmä vai tyhmä.

Halusin ihan välttämättä jakaa tän hemaisevan kuvan mun minimaalisesta kopperosta, koska siirsin mahtavasti pöydän keskelle huonetta, jotta mä näkisin ulos. Siis kun dataan tossa 24/7, ni on mukava tietää mitä ulkona tapahtuu. Eikä tarvitse tuijottaa seinää.

Porukat tuli Tallinnasta ja äiti oli ostanut mulle kaks mukaisaa toppia ja olin ihan ♥___♥ 

Äiti on ihana. Vaikka tulikin nyt se lopullinen masentuminen loman yksinolon menettämisestä. Mutta voisinhan mä sillai periaatteessa roudata itseni iskälle, jos kaipaan yksinoloa. Ninja plääni.

Tajusin mun ostoslistalla olevan niin paljon materiaa, että en ikinä saa kaikkea mitä haluisin. Kahdet kengät, uudet silmälasit, lökärit, pari paitaa ja ulko- ja juoksuvaatteita. Itku ja surku. Ehkä tyydyn vain jatkamaan kirppisten kiertelyä. En tainnut täällä edes mainita, että viime viikolla ostin kolmen euron rakkaus-farkut(♥) ja chinot kahdella eurolla ja äiti osti mulle vielä takin neljällä eurolla. Kirpputorit ovat yhtä kuin parhaus.

Nyt nukkumaan, jeii.

Eikä maankamara pitäs enää aurinkoo salassa

Olen sujuvasti jumittanut epävirallisen virallisen nukkumaanmenoaikani ohi, koska nukkuminen on liian yliarvostettua, kun vihdoin saa olla hetken yksin kotona. Porukoilla alkoi loma ja se on mulle yhtä kuin kaameus. ;___; Ei enää tänä kesänä rauhallisia aamuja yksin kotona eikä muutenkaan minkäänlaista yksikseen sluibailua. Surullista.

Kärsin edelleen pahemmanlaatuisesta epäsosiaalisuudesta enkä ole kokonaiseen viikkoon tehnyt yhtään mitään. Järjellistä. Tappelen päässä pyörivien ajatuksien kanssa joita ei vain yksinkertaisesti saa kuriin. Ne on tosi absurdeja, ja mietin milloin palaan taas maan pinnalle. Eilen päähän putkahti sellainen hassu kysymys, että milloin alan elämään? :D Oon sekasin ja selvästikin ymmärtänyt sellaisen karun totuuden, että mun elämä on yhtä kuin koulu. Nauran itselleni, aika... säälittävää? :D
Paitsi että kyllä mä eilen vähän harrastin sosiaalisuutta, kun toisen kerran tänä kesänä höpötin Elinan kanssa pienen hetken google chat, gmail, talk-jutussa mikälie. :)

Kolme viikkoa lomaa jäljellä, byhyy. En halua siihen idioottimaiseen lukioon, joka pursuaa liikaa tuttuja ihmisiä. Enkä halua asua tässä synkässä, ahdistavassa ja liian pienessä kylässä. Angst angst. -.-

Perus phiskie:

Pori. Töks.

Heoo, olen nyt noussut sieltä laiskuuden, itsesäälin ja yleisen angstin syvästä kuopasta maanpinnalle toivottavasti koko loppukesän ajaksi. Olen ollut hirveän saamaton ja ajatellut, että yhtään millään ei ole yhtään mitään väliä eikä merkitystä. Kaikki on vain masentanut.
Ja nyt olen vihdoin täällä, pois säälittävästä surkeudesta. Ja kaikki sen ansiosta, että säännöllistin ruoka-aikani kera mietintöjen, mitä suuhuni tungen ja kannattaisiko välillä muistaa jopa sinne jotain tunkea. Ihan oikeesti, välillä olen ollut niin hajamielinen, että olen unohtanut syödä ja toisaalta olen välillä syönyt koko ajan. Niin, olen myös muistanut alkaa liikkua säännöllisesti, koska totuushan on, että menen totally huonoon kuntoon fyysisesti ja ennen kaikkea henkisesti, kun en liiku enkä rasita itseäni. En ymmärrä miksi en ikinä sitäkään opi. -.- Mainittakoon että eilisen juoksulenkin matkaksi tuli 8km ja hui, se oli mun ennätys ja olen vieläkin siitä iloinen!

Ja tämän postauksen idea oli vähän niin kuin se huikea matka Poriin, mikä toteutettiin mourun kanssa jo... apua, kolme viikkoa sitten. Mmm, se oli mielenkiintoista ajaa kahdeksan tuntia mopolla sinne, mutta vähemmän mielenkiintoista ajaa sieltä takaisin kotiin. Okei, se oli täyttä tuskaa ajaa sieltä takaisin kotiin. Ja vielä kun saimme edellisenä iltana mahtavan idean ottaa skede ja lonkku mukaan. Ne ei helpottanut matkantekoa mitenkään...
Paikan päällä oli kuitenkin mukaisaa. Porukat sponssasivat meille pikkusen mökin leirintäalueelta, koska eivät halunneet meidän kastuvan teltassa. (vaikka sitä vettä ei lopulta satanut ollenkaan...) Nettiyhteys oli täyttä kakkaa eikä se ollut mitenkään mukava juttu. Keski-ikäiset paljaspintaiset karavaanarit olivat myös aika ei mielekäs asia.
Syötiin kuitenkin seuraavan parin vuoden epäterveellisyydet, juotiin vuorokaudessa monta litraa zeroa, nörättiin, käytiin Yyterissä, rullailtiin pitkin hiljaisia teitä, heitettiin Harri liikkuvan skopan kyydistä (koska meikä oli laittanut sen hiukan tiukasti kiinni), paettiin hyttysiä, valvottiin myöhään, kauhisteltiin vessoja sekä yleisiä suihkutiloja, niin ja oltiin likaisia, vietettiin rauhallisia hetkiä rantakalliolla ja jubailtiin hassuja.
Ens kerralla auto pliiis.

Yliväsymys tai joku

Oi tätä luovuuden ja innokkuuden määrää. Olen maailman ideattomin ihminen, ainakin melkein. Ja vihdoin keksin luovuuden huipentumasta kertovan nimen tälle älyttömälle blogille. Koska kiiltomadot ovat yhtä kuin pallomme jännittävämmät otukset ja cooliuden ylijumalia. Ja vielä monsterina... Se on jotain ylimaallista ja tosi tosi ällöttävää varmaankin. Ällöttävä blogin nimi tuo mulle mukaisan onnistumisen tunteen. Se on älytön, siinä ei ole ideaa. Kiiltomato-monsteri. Uhm, vai pitäisikö se olla kiiltomato monsteri vai kenties kiiltomatomonsteri. Höh, maailman turhauttavin fiilis, kun tuntuu ettei osaa edes omaa äidinkieltään.

Tarkoittaako kiiltomato samaa kuin itsensä löytäminen? >:/

Pikkuinen tauko

Ei tää blogi vielä kuole. Hengailee vaan pienessä horrostilassa. Mä yritän löytää sillä välin inspiraatiota ja tästä kesästä vielä jotain massiivista. Ja voisin yrittää löytää itsenikin. Pois tästä haahuilusta ja epätietoisuudesta.