voidaan lipsahtaa yhdessä

Ja olen taas reunalla (tanssimassa veitsenterällä)
Hengitän ja olen hengittämättä.

Epätoivoisesti kurotan kohti elämää
mutta elämä on tässä elämä on tässä

-

Aamusumu, aamukahvi
olisipa voima sekoittaa vuorokaudenajat
yhtä sekaisin kuin minä

mitäänsanomatonta

Minä olen uponnut jonnekin syvään ja pimeään mutta silti pidän kiinni reunasta ja tästä elämästä. Minä olen kuin tuhanneksi palaseksi hajonnut – jokainen palanen etsii omaa kohtaansa, omaa onneaan mistään niitä löytämättä. Palaset ovat vain irrallisia hätääntyneitä raukkoja ilman kotia ilman mitään tyhjyydessä tyhjyydessä

-

Kerta toisensa jälkeen päädyn umpikujaan ja hakkaamaan päätäni seinään – tietämättömänä siitä, kuka olen kuka olen?

Näen itsessäni liikaa sellaista, mitä en tahdo olla, millainen en ole, en. Tuntuu riittämättömältä, tuntuu etten sovi tähän maailmaan, tuntuu väärältä. En osaa elää, en vain osaa.

-

Minun piti tänä vuonna löytää itseni mutta tuntuu kuin olisin kadottanut ne vähäisetkin rippeet siitä, jonka mielsin minuksi
en oikeasti enää tiedä, mikä on tämän blogiraukan olemassaolon tarkoitus (mutta silti tämä tuntuu yllättävän minulta)