Syksyisiä aamupalakuvia silloin, kun vielä pystyin syömään aamupalaa.
Viiden päivän kouluviikko ihan oikeasti väsyttää. Tuli pieniä vanhoja ajatusmörköjä, joita vastaan nyt kamppailen. Mutta minä selviän.
Arkipäivissä on kuitenkin sitä ihanaa turvaa, sisäistä hymyä, elämän ihmettelyä. Yritän epätoivoisesti kirjoittaa oikeanlaisia raportteja ja ymmärtää fysiikkaa. Ryhdistäydyin ruoanlaitossa.
