Apinarääpäle & minä

Tuntuu niin huolettomalta, vaikka onkin miljoona asiaa kalenterissa ja mielessä ja seinillä, ja vaikka päivät tällä viikolla toistivatkin itseään maanantaista torstaihin(Paitsi että torstaina oli sietämätön ahdistus(koska siis tiedättehän, kun tulee niitä hetkiä, jolloin tuntuu, että vuorokaudessa ei tunnit vain riitä?))

Tänään kävin äänestämässä. Se oli hurjan jännittävää. Tuntui, että tein oikeasti jotakin tärkeää. Aluksi ajattelin, että ehdokkaan valitseminen olisi täysi mahdottomuus, mutta ei se sitten ollutkaan, kun vaihtoehdot rajautuvat lopulta yhden puolueen naisiin.

Täysi-ikäisyys on kivaa.

Odotan hirveästi lämpimiä kevätsäitä. Ihaninta on, kun ei joudu yksin heräämään kaihdinten välistä tuleviin auringonsäteisiin. Kesäfiilis tulee jo pelkästään siitä, kun ikkunasta kuuluu myöhäiset huudot ja mopon äänet.

Tahtoisin hirveästi pukeutua nättiin mekkoon, laittautua nätiksi ja päästä juhliin.

Eilen kävin pitkästä aikaa juoksemassa uusissa vanhoissa maisemissa ja voi kuinka se oli ihanaa, hymyilytti. Tekisi mieli ostaa ruusuja. Sunnuntaikuvailut pienen muurahaisleijonan kanssa on kivoja.

pinaattivauvoja

Enpä olisi ikinä uskonut, että saisin mitään koskaan kasvamaan.

Ne onnistuivat ihan yllättämään.
Ihmeellistä.

"ehkä ois helpompaa olla, jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja"

Eilinen oli kuin toinen maailma tähän päivään verrattuna. Nyt ulkona on vain kevätsade eikä sellainen hirveästi edes ankeuta mieltä. Tekisi mieli mennä juoksemaan mutta sitten vain ahdistuisin, kun se aika olisi pois kaikesta muusta tärkeästä, mitä pitäisi tehdä, mutta toisaalta ahdistun siitä, kuinka vähän liikun ja pidän kehostani huolta. Jonkinlainen arvokriisin tapainen kenties.

Perjantai tuntuu mielettömän kaukaiselta. Samoin synttärit. Motivaatio ruotsin ja psykan opiskeluun on huipussaan, englantia vihaan niin suunnattoman paljon ettei tosikaan. Ketään en tahdo loukata, sanonpahan vain mielipiteeni: äärettömän ruma ja yliarvostettu kieli.

Mietin aina, miten sunnuntaista saisi kivemman. Muuta en ole keksinyt kuin kesäloma. Silloin viikonpäivät menettävät merkityksensä ja sunnuntai voi olla vaikka kuin perjantai ja tiistai kuin lauantai tai sitten vain lomapäivä muiden joukossa ja voi ihanuutta.

Tässä vielä kevätkuva minusta ja ihanimmasta parhaimmasta äidistäni. ♥

"lasinsirpaleet mun huoneeseeni valon taittaa"

8.4.2015 keskiviikkona kirjoitin näin:

"Olisipa jo kesä ja kukkaset

ja arki ennen sitä sellaista ruusuilla tanssimista."

Kun ne päivämäärämöröt ja kaikki. Mutta kyllä se tästä. Kevät on valloittava.

"kun meri vetäytyy, levä kuivuu harmaaksi"

Tukholma oli aivan käsittämättömän ihastuttava! Se oli niin kaunis, vaikka jäätävä tihkusade ja hurja räntävesisade yrittikin synkistää (muttei siinä onnistunut). Mutta tiedättekös, laivalle saapuessamme sitten tulikin jo aurinko ja totesin, kuinka Tukholma osaakin sääilmiöineen yllättää. Ihmettelin ehkä liian monta kertaa ääneen, kuinka ihmeellistä oli olla. Ihan itse, juuri siinä hetkessä, siinä paikassa, näkemässä uusin silmin kaupunkia, josta oli vain hämäriä muistikuvia. Aivan mieletöntä. Laivamatkustamisesta puhumattakaan. Se tunnelma, mielen keveys. Hyvä ruoka, monet ostokset, illanvietto äidin kanssa, höpöttelyt ja hiljaisuudet, naurut ja hymyt, nättinä oleminen, auringonlasku, pikku sattumukset, kaikki. Voi kuinka elämä osaakin olla näin riemastuttavan ihana asia.

♥

"hylättyihin muistoihin kauniisiin valoihin"

Huhtikuu miten olet niin nopeasti jo täällä? Nyt oikeasti aika voisi hidastaa vauhtiaan. Seuraava kuukausi jo toukokuu. Siellä odottavat ne ihan pikkuruiset nuoret koivunlehdet, joita hiirenkorviksikin kai kutsutaan. Ne ovat yksi ihanimmista asioista keväässä. Surettaa ihan, kuinka nopeasti ne sitten kasvavatkin pois.

Tuntuu, että elämä vain koko ajan kiihdyttää vauhtiaan enkä kerkeä pysähtyä hetkiin. En tahtoisi kuitenkaan surra sen takia. Tahdon mieluummin rakastaa sitä, mitä elämä ja koko maailma nyt ikinä tuokaan tullessaan.

Aurinkoa on taas vaihteeksi ikävä. Perjantaista lähtien syömiset on ollut täysin sekaisin ihan vain omien olotilojen takia. Sunnuntai-iltana lähti ruokahalu pelkän jännityksen takia. Maanantaina olisin voinut vaikka oksentaa siitä hermostuneisuudesta mutta niin ei tapahtunut ja pääsin inssin läpi. Kuvitella, minä, joka olin viimeiseen ajotuntiin asti niin epävarma ja stressaantunut omasta ajamisestani enkä meinannut uskoa opettajan sanoja.

Olen pelkkää iloa, vaikka ruokahalu on edelleen jossakin en tiedä missä ja vaikka Tukholman-matka onkin nyt vaakalaudalla ja vaikka bilsan koe turhauttaakin.

Voisin keittää kahvia. Totesin eilen, että Pariisin Kevään Haamupuhelu on oikeasti hurjan ihastuttava kappale.