Toivotonta oottaa et levoton sietää rauhaa

ja elämä on jatkuvaa pelkoa putoaako vai eikö putoa siitä kuilun reunalta
siinä reunalla vain tasapainoilen tahallani kurkin yli reunan salpaan hengitykseni
tahdon vain irti tästä olla katoamatta tähän mutta täällä olen tyhjyydessä olen tyhjää tyhjää

heinäkuumaailma

Sadepäivä.

Elämä on alkuja ja loppuja. Jokainen päivä jonkinmoinen seikkailu. Olen elänyt kesää. Elänyt.

Olen tutustunut uusiin ihmisiin. Kaipaan myös niitä jatkuvia ja pysyviä ihmissuhteita. Kaikkialla vain niin hektistä. Kaikilla oma elämä. Toisinaan tunnen musertuvani oman yksinäisyyteni alle, vaikka se onkin vain harhakuvitelmaa.

Viharakastan mäkkityötä. Selkä rikki, kynnet melkein irti ja jalat kipeinä mutta asiakaspalvelu kehittää ja työkaverit niin rakastettava tehojoukko.

Pori on pian taakse jäänyt luku elämässäni ja tulevaa en tässä hetkessä osaa ajatella mutta tunne on luottavainen. Mahdollinen kodittomuus hirvittää ja asunnonhaku niin niin raastavaa.

Onni on onneksi jokaisessa päivässä.