2013 (eli mielikuvituksellinen otsikko)

Pieni kurkistus mun vuoteen 2013. ~Ahdistava.

Tammikuu

Tein ja söin kuppikakkuja laittoman paljon. Ostin kännykän huuto.netistä. Oli kylmä ja kuuntelin liikaa reggaeta. Sulkeuduin omaan huoneeseen.

Helmikuu

Koirien kanssa tuli lenkkeltyä paljon järven jäällä. Hiihdin ja nautin talvesta, mutta stressasin koulua ja samalla olin tuntematta mitään.

Maaliskuu

Maaliskuu eli synttärit!! Oli huikeet kaks päivää. Myös herkkulakko, true koulupanostus ja luultavasti yleinen hyvä olo kuului maaliskuuhun.

Huhtikuu

Kevät antoi enemmän elonmerkkejä. Sain silmälasit ja leikkasin lyhyet hiukset. Huhtikuu on aika pimennossa, en tiedä miksi.

Toukokuu

Toukokuu oli ihaninta, mutta myös kamalinta. Ostin fisun, suoritin vuoden ensimmäiset mökkeilyt, tein peruskoulun viimeiset kokeet, jonka jälkeen nautin aivan hillittömästi keväästä, eloon heräävästä luonnosta ja liikunnasta. Kuvailin tosi paljon. Päässä pyöri hirveästi ajatuksia ja tajusin asioita ja ne pilasi yleistä hyvää oloa mitä lähemmäksi lomaa tultiin.

Kesäkuu

Peruskoulu ohi ja kesäloma edessä. Yksinäistä yksinäistä yksinäistä ja pahaa oloa. Hiukset lyheni entisestään ja kaikki tuntui olevan pilalla. Näin kerran kamusia, söin hyvää ruokaa ja luin p.a.l.j.o.n. Kesäkuun pelasti ehkä pieni reissu mourun kanssa Poriin. Oli mahtavuutta siellä. xD

Heinäkuu

Mieli pelkkää sekasortoa. Koiran laiska lörtsäily-kuva kuvaa hyvin omaakin mielentilaa ja tekemisiä. Pimeys tuli iltaisin aina vain aikasemmin. Benji-hyppy oli kuitenkin sanoinkuvailemattoman huikeaa.

Elokuu

Elokuusta ei mitään muuta muistikuvaa kuin aivan tajuton väsymys ja stressi lukion aloittamisen suhteen. Oli kamalaa. Yksi kuvaussessio sentään mourun kanssa lämpimässä elokuisessa iltapäivässä.

Syyskuu

Ensimmäinen koeviikko jännä. Olin viikon yksin kotona ja kaikki oli sekavaa. Väsymys oli edelleen julmaa. Mouru.

Lokakuu

Syysloma. Elämä tuntui jo vähän helpommalta. Harrastin eristäytymistä, mutta näin Elinan ja kävin pari kertaa Helsingissä.

Marraskuu

Koulua ja koeviikko. Kuvailua ja enemmän talvista kuin joulukuussa. Joulufiilistelyä ja yleistä mukavaa ja ei-niin-mukavaa.

♥

Joulukuu on täällä blogissa ihan tässä näin ja siitä nyt on turha kertoilla, kun en ole vielä tänne muutenkaan päivitellyt näistä viimeisistä päivistä.

Ei mulla muuta.

Christmas Jul Kurisumasu Ziemsvētki Joulu

Koska mun blogi vyöryy hienosti massan mukana, tulee täältäkin nyt hillittömän paljon myöhässä oleva very interesting joulupostaus, yay! Joulua uudenvuodenaattona, mukawaa. Joulu on kuitenkin 150 kertaa kivempi kuin uusivuosi, joten miksipä ei. Ja tää on pakko julkaista vielä tämän vuoden puolella, muuten en saa ikinä mielenrauhaa. Mut ok, mä teen tän vaan sen takia, koska mulla on muutama julkaisukelpoinen kuva joulusta ja haluun koko joulusta ihan erikseen oman postauksen, koska kaikkihan tekee niin?!? Niin.

Näyttääpäs phiskie säälittävältä raukalta ;_;

Ihan btw sain mukaisia lahjoja, esim. pikku matka New Yorkiin ja muumiastioita ♥ Ja kaukolaukasimen (selfiet ynnä muut itsekeskeiset kuvaussessiot here I come!) ja vaatteita ja laavalampun ja parit korvikset ja pari kirjaa. Hukun materiaan ja silti haalin sitä lisää. Nolo.

Joulupostauksen päätteeksi parempaa ja yleisesti positiivista uutta vuotta ihmiset.

"Nielaisen auringon, loistan valoa"

Olin iskällä ilman jalustaa ja luulin siis tähtien kuvaamisen olevan mahdotonta. Olin kuitenkin äärimmäisen luova sekä kuvatessa että photoshopin kanssa säälittävästi säätäessä..

Mulla on sellainen karu fiilis, että pilaisin tällä hetkellä vähäisiä, mutta aidosti hyviä ihmissuhteita olemalla tällainen kuin olen. Turhauttaa ja vähän pelottaa. Koin tajuttoman itsetuntovaurioittumisen kokeiden palautusten takia. Oikeesti. Hyvä että pystyin numeron vilkaisemaan ja sen jälkeen koepapereihin koskeminenkin aiheuttaa ilkeää vastenmielisyyttä. Tuntuu etten enää ikinä kykene katsomaan niitä opettajia silmiin. Petyin kuitenkin kaikkeen. Paitsi voitteko kuvitella, sain kuviksesta 10 .__.

Elämä tuntuu aika huolettomalta nyt, kun on joululoma. Mulla on jopa joulufiilistä, vaikka ulkona ei ole lunta. Tein perjantaina kilon torttuja ja oon juonut hillittömiä määriä glögiä. Kaikki tuntuu niin hassulta ja ehkä mun pitää myöntää, että olen aika innoissani lomasta ja joulusta.

Ja katsokaa mitä kaikkea ihanaa eilen jo sain. ♥

Haaaaste

Yay, sain haasteen Petralta ja TÄSTÄ hänen blogiinsa. En yleisesti tiedä mitä ihmiset ovat mieltä haasteista. Itse tykkään niitä lukea, koska yleensä kirjoittajasta paljastuu jotain uutta, mitä ei muuten blogin perusteella ole tiennyt ja näitä on ihan mukaisa tehdä. Jostain olen saanut sellaisen käsityksen, että jotkut suoranaisesti vihaavat näitä ja ärsyyntyvät ja sen takia tunnen oloni tosi kiusalliseksi ja noloksi haastaessani immeisiä, koska en tiedä mitä ne ajattelevat näistä...

♥

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttamaan huomioimaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

Tässä ohjeet:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille

4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut

6.  Ei takaisin haastetulle

1. Rakastan uusien asioiden oppimista koulussa. Varsinkin jos aihe on oikeasti kiinnostava (okei, mua kiinnostaa lähes kaikki, mutta kuitenkin..) ja sen takia lukio on osoittautunut aika ihanaksi paikaksi lol.

2. En tykkää määritellä itseäni tytöksi tai pojaksi, koska en tunne itseäni suoranaisesti kummaksikaan.

3. Haluaisin osata kirjoittaa suomen kieltä täydellisesti. Inhottavaa, kun en edelleenkään tiedä milloin kuuluu tulla pilkku ja yhdyssanoista olen hirveän epävarma. Myös muiden teksteissä olevat virheet (jotka huomaan) ärsyttävät.

4. Oon huomannut että mulla on kausia, jolloin oon täysin masentunut, ahdistunut ja väsynyt ja tuntuu kuin kuolisin. Viikon parin jälkeen elämä taas hymyilee ja jaksan liikkua ja ajatella selkeästi ja positiivisesti.

5. Mä tunnen itseni petetyksi tässä maassa, kun samaa sukupuolta olevien avioliitto ei ole vielä(kään) mahdollista.

6. Mä en syö punasta lihaa enkä mielellään kanaakaan. Kala on kuitenkin parhautta ja soijatuotteet.

7. Syön joka aamu aamupuuron ja syön aivan hulluja määriä hedelmiä. Epäterveellisyydet kuitenkin ahdistaa ja koen edelleenkin omaavani vääristyneen suhteen ruokaan ja syömiseen. 

8. Vihaan suunnittelua. En tykkää miettiä ja sopia asioita viikkoja tai edes päiviä etukäteen (vaikka joskus on pakko..) Haluan tietää aina mikä on sen päivän fiilis ja sen pohjalta tehdä päätöksiä.

9. En ole ikinä ollut missään töissä ja kammoksun työntekoa. Olen aikaansaamaton ja laiska enkä ollenkaan käytännönläheinen.

10. Mä harrastin noin 5-6 vuotta ratsastusta ja hevosia ja oikeastaan kaipaan sitä. Olenpas vain liian epäsosiaalistunut syrjäytynyt ihmisolento enkä siis siihen kykenisi. Harrastin myös keppihevosia ja oi voi, se oli silloin niin ihanaa. ^^,

11. Rakastan Ruotsia, siis maana, ja haluasin joskus muuttaa sinne asumaan.

11 KYSYMYSTÄ HAASTETULLE

1. Tulevaisuuden suunnitelmat?

Käydä lukio loppuun ja sen jälkeen toivon vihdoin voivani muuttaa pois tältä kirotulta paikkakunnalta jonnekin isompaan kaupunkiin opiskelemaan lisää. Elämän sosiaalistaminen ja Lappiin tai Ruotsiin muuttaminen olis myös aika jepa tulevaisuudessa.

2. Omistatko eläimiä?

Kaksi espanjalaista hurttaa.

3. Mikä kännykkä?

Samsung galaxy s3

4. Viimeisin elokuva minkä katsoit? Mielipide?

Jos rakastat -musiikkielokuva. En yleensä katso elokuvia ja tonki katoin tylsyyksissäni. Ja itkin. Ja vihasin teennäisiä laulu-kohtauksia.

5. Mitä nettisivustoja käytät?

Blogger, fb, wilma(:D) ja sähköposti on nyt ainakin jokapäiväisessä käytössä.

6. Oletko käynyt ulkomailla? Missä?

Joo, eli Ruotsi, Viro, Espanja, Bulgaria, Turkki ja Kreikka.

7. Harrastukset?

No eipä niitä nyt sellaisia virallisia ole. Lukeminen, bloggaaminen ja varmaan valokuvaus(?)

8. Mitä TV-sarjoja seuraat?

Enpä oikein mitään. Täykkäri-maratoonaan välillä.

9. Missä maassa haluaisit käydä? Miksi?

Amerikka ♥  Myös Japani, Singapore ja Etelä-Korea olis aika jees.

10. Suosikki blogi?

Oi voi, saako sanoa monta?! O.o A life without anorexia, bros lets keep together, Pyörremyrsky pääni sisällä, Sille joka on kaunis,. Käykää tsiigaamassa nämä parhaimmisto-blogit ♥

11. Unelmasi?

Elää hyvä elämä tai jotain.

KYSYMYKSET HAASTETUILLE

1. Kadutko paljon asioita ja mietitkö niitä usein?

2. Miltä tämän maailman tulevaisuus sinun mielestäsi näyttää?

3. Mitä kieliä osaat ja mitä haluaisit osata?

4. Mietitkö paljon elämän tarkoitusta vai tiedätkö sen kenties?

5. Missä haluaisit olla juuri nyt vai onko näin hyvä?

6. Voiko raha tehdä onnelliseksi?

7. Aamu- vai ilta-aurinko?

8. Onko kahvi pahaa?

9. Tiesitkö ettei durian-hedelmää saa kuljettaa julkisissa Singaporessa?

10. Miksi kirjoitat blogia?

11. Lemppariblogit?

SEURAAVAT 11 HAASTETTUA 

1. http://simoseta.blogspot.fi/

2. http://saarasusanna.blogspot.fi/

3. http://asdfghjkroosa.blogspot.fi/

4. http://onesmilecanchangeyourlife.blogspot.fi/

5. http://liveyourdream-emma.blogspot.fi/

6. http://aikaodottaa.blogspot.fi/

7. http://i-wont-fall.blogspot.fi/

8. http://toofastfor.blogspot.fi/

9. en

10. keksi

11. enempää ;__;

"Tarviit taukoo hetken verran"

Kaksi postausta päivässä on aika ninja suoritus multa. Oikeesti mulla on vaan tylsää ja pari kuvaa jaettavana. Oon ollut nyt kolme päivää ihan yksin, ilman minkäänlaista kontaktia ihmisiin(paitsi eilen illalla ja nyt tänä iltana) ja se on saanut mut tosi surulliseksi. Mulla on kuitenkin sellanen fiilis etten jaksa ainakaan nyt valittaa mistään pikkuasioista. Ei se hyödytä mitään, enkä halua levittää enää mitään yleistä negatiivisuutta ympärilleni. Mä oon kuitenkin henkisesti tosi väsynyt koulun suhteen ja tuntuu etten millään jaksaisi näitä kahta viimeistä viikkoa, mutta tieto loman ja joulun lähestymisestä helpottaa oloa. Mä olin perjantaina yksin iskällä ja näin koko ajan ihan omiani, kun katsoin ulos. Ette uskokaan kuinka älyttömän paljon pelästyin, kun ikkunan edestä loikki jänis... Joo, tässä tekstissä ei ole päätä eikä häntää, joten kolme säälittävää kuvaa. 

Mistä lähtien taivas on ollut täynnä pelkkää valosaastetta?

"Mä oon ku sieluni kapteeni"

Tappelin ihan liian kauan noiden kuvien asettelussa tähän postaukseen, koska argh, blogger tekee asiat taas ihan liian vaikeeks...

Oon maailman onnellisin, koska joulukuu ♥ Rakastan joulua ja sitä tunnelmaa ja tietenkin talvea siinä samalla. Ja kynttilöitä ja jouluvaloja, pakkasta, pimeyttä, punaista ja jouluruokia. Ensimmäinen joulu ilman kinkkua mun osaltani. Mutta ei se mua haittaa, onneksi on kaikki laatikot ja kalat ja omnom. Eikä mulla ole joulukalenteria, koska ei ole julmempaa kuin saada yksi, yksi suklaa päivässä. |: Onneksi on joulusuklaa, mitä mä rakastan myös ihan liikaa.

Nuo kuvat on muuten viime viikolta, kun käytiin Pinon kanssa kuvailemassa auringonlaskua ja tiistaina luulin saaneeni elämäni parhaimmin onnistuneet kuvat koirista aamuauringossa, mutta yli puolet niistä epäonnistui, joten epätoivo.

Mulla on ollut aivan hirmuisen hyvä ja mukava maanantai, vaikka mun pitikin herätä kuudelta ja mennä turhaan pari tuntia aikaisemmin kouluun. Mä tein pipareita (jotta saisin syödä taikinaa, muuten piparit on aika pahoja), poltin pitkästä aikaa kynttilöitä, kirjoitin ja nautin. Koulu ei tunnu ylitsepääsemättömän hirveältä, vaikka mulla onkin tuskasen pitkiä päiviä tuskasilla aineilla. Oloa helpottaa myös rutkasti tieto siitä, että tällä viikolla on vain neljä päivää koulua.

Nauttikaa ihmiset tästä kummallisen ihanasta joulunodotuksesta ♥

"Yritän muistoja reunojen alle lakaista"

No mau. Pelotin itseäni lukemalla edellisen postauksen ja nyt itken verta, kun pelkään kykeneväni ennustamaan tulevaisuutta tai jotain muuta hirveää. Joo miten ihminen voi kokea näinkin suurta itseinhoa. Pieniä mitättömiä asioita ja maailma romahtaa. Todellisuuteen herääminen tai painajaiseen joutuminen. Toivon jälkimmäistä. Mitä ihmiselle tapahtuu, jos se on näin poissa kaikesta?

Mä nään ton tekstin joka ikinen aamu, kun tuun kouluun ja se tekee aina hetkeksi tosi mukavan olon. Mutta mä aina unohdan sen. Nyt kaikki tuntuu ihan hassulta ja voisin vaikka nauraa itselleni.

Anteeksi näinkin säälittävä postaus.

"mä piiloudun ja maalaan maailman mustaksi"

No möy, ei mulla mitään bridgeä ole. (Onnistuin kuitenkin kuvillani pelästyttämään porukat himassa mjeh mjeh...) Kunhan pelleilin ja yritin kovasti sen sopivuutta itselleni pähkäillä. Joten ihmiset ja muutkin olennot, kertokaa mielipiteenne ihan rehellisesti. Tai rastittakaa edes postauksen lopussa suru-hymppä, jos tämä on nyt ehdoton not... Olen tietämätön enkä näe itsessäni mitään. Toinen vaihtoehto on ollut myös mielessä ja se olisi vertical labret. (Ja siis alunperinhän mun piti ottaa keväällä labret..) Mä vain olen niin hirveän huolestunut, kun on oman naaman rei'itys kyseessä. Mä oon niin hankala etten kestä itteeni.

Näin muuten kaikki tuntuu hirveän pahalta. Tuntuu kuin kaikki mun elämässä olisi hyvää vauhtia putoamassa alas sieltä pilvilinnoista. Okei, koeviikko stressaa. Lukeminen tuntuu samalta, kuin se painajainen, jossa et pysty liikkumaan, vaikka kuinka yrittäisit ja jokin ajaa kohta sun päältä. Mulla on aivan hillitön riittämättömyyden tunne. Että en ole ollenkaan hyvä tällaisena kuin olen. Ahdistava itseinho ja mä olen tehnyt tyhmiä asioita. Tuntuu myös ettei kukaan jaksa välittää. Kaikki on niin väsyneitä ja lamaantuneita. Ihan kuin ihmiset olisi kadonnut. Senkin takia tunnen, että olen hirveän kaukana kaikesta. Omassa pienessä kuplassa missä ei tapahdu mitään, mutta se on täynnä kaikkea negatiivista. Mä en ole liikkunut, koska sekin tuntuu niin pahalta. Liikkumattomuuskin tuntuu pahalta. Mikään ei tunnu hyvältä. Paitsi ehkä tää syksy, rakastan tätä pimeyttä ja elottomuutta, mutta en kestä kun se tunkeutuu sisälle mun mieleen. Ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mä en tiedä mistä tää kaikki johtuu.

Onneksi on muutamia asioita, jotka ovat valaisseet vähäsen tätä synkkyyttä. Esimerkkinä vaikka mouru. Mouru on puhunut mulle ja saanut mut aina aivan hillittömän hyvälle tuulelle. Olet mourusein ihana ♥ Ja torstaina jokerit-saipa ja oli jännittävää ja tunsin itseni true faniksi pelipaitoineni. Ja sain uuden pipon, hah naurakaa pois.

"Kukaan ei täällä tiedä paremmasta"

Mä annan itelleni muka luvan tulla kirjottamaan tänne kaikkea turhaa, koska lukeminen ei jaksa kiinnostaa. Tänään oli naurettavan rento koulupäivä ja se on pelottavaa miten mä tunnen tuntevani jonkun ihmisen läpikotaisin, vaikka mä en ole ikinä puhunut sille. Ja teen kaikkeni saadakseni lisää tunteja tai minuutteja nukkumiseen aamuisin. Ajan siis hillittömässä syväjäässä kouluun ja yritän ajatella positiivisesti. Okei, en mä mitään positiivisesti ajattele. Tajusin just kuinka oudon neutraalisti mä nykyään ajattelen. Joko mikään ei tunnu miltään tai kaikki on ihan okei. En mä oikein tiedä.

Haluisin ihan hirveesti lävistyksen ja haluaisin joskus tatuoinnin, mutta en omalle iholle, mutta sitten mä tajuan että kenenkäs muunkaan iholle. Lävistys-intoilun on koko ajan pitänyt olla ohimenevä huuma, mutta siitä on kohta vuosi eikä se ole vieläkään poissa. En mä haluis lävistää omaa ihoani, mutta silti mä haluan sen korun rumentamaan naamaani. Mä en ymmärrä itteeni. Koska mä tiedän, että oon varma jostakin asiasta?

Antakaa anteeksi tosi julmasti kärsinyt kuva, mutta se on niin ruma ja huono, että sen on pakko olla hieno. Ja liikkuuko tähdet (siis pyöriikö maapallo) kahden minuutin valotusajan aikana niin paljon, että sen huomaisi kuvassa?!

"Kaikki on ehkä vain satua, tahdon sen omin silmin todeta"

Syksyn kirppistelyt, syksyn ruokakuvat. Syksy tavallaan kuvina. Okei, ei ihan kuitenkaan. Suurin osa on syyslomalta. Herään vaan todellisuuteen, että aika on valunut taas pois. Jos mun syksyn haluais kuvina, se olis pelkkää sängyn ja koulukirjojen kuvaamista. Hävettää miten vähän mä ehdin tänne kirjottamaan. Kaikki tyssää jo siihen, kun totean etten ole edes kuvaillut ja lopulta kun saan edes siedettävän määrän surkealaatuisia kännykkäkuvia kasaan, tajuan että yksi kokonainen kuukausi on vierähtänyt ohitse. Mä en edes pysty muistamaan mihin viikot ja päivät on syysloman jälkeen kadonnut. Ens viikolla on koeviikko ja sen jälkeen neljä viikkoa koulua ennen joululomaa. Ja mä tiedän että se aika menee ihan hetkessä. Ihan kohta mä ihmettelen täällä miten tammikuu on jo ohitse, vaikka vasta äsken oli joulu. En kestä, kohta mä oon jo vanha, jos tää aika menee näin nopeasti pois.

13 päivää, niin tämä säälittävä blogia esittävä kummajainen on ollut olemassa vuoden. Muistan kuinka hullun kiilto silmissä ajattelin, että tuun saamaan hetkessä ainakin 20 lukijaa. Tai "tulemme", koska toveri mourusein ♥ Ja nyt teitä on viisi (+ mahdolliset anonyymit) enkä edes tiedä lukeeko tätä shaibaa oikeesti kukaan. Mutta en mä niin välitä. Lähinnä nyt kirjoitan tätä itseäni varten, koska tuntuu että tää on keino huutaa hiljaa maailmalle ja luoda jotain omaa.

Mun pitäis nyt oikeesti olla lukemassa terveystietoa tai tekemässä edes matikan tehtäviä. Olo on aika julma koko päivän kestäneen istumisen jälkeen ja päässä soi lause "istuminen tappaa". Ja mä tiedostan ettei minuutit riitä tänään edes kävelylenkkiin ilman ahdistusta. Mä osallistuin jopa johonkin randomiin unitutkimuksen esitutkimukseen ihan läpällä, mutta en kyennyt jatkamaan sitä, kun se sai hirveän ahdistuksen ja riittämättömyyden tunteen aikaan. Mä haluaisin myös tehdä paljon enemmän asioita mistä mä nauttisin ja mitä mä tykkäisin tehdä, mutta en pysty ilman järkyttävää painetta mikä tulee, kun jätän muita epämukavia asioita tekemättä. Miksi mun teksti on näin epäjohdonmukaista ja päämäärätöntä? Join tänään glögiä ja se oli hyvää. ♥

"Sortuneet rakenteet nousevat pian takaisin"

Heei, mun syysloma on ohi ja huomenna pitäisi muka raahautua kouluun ja sen takia teen pientä kuolemaa täällä. Tää loma oli ehkäpä ahdistavin ja stressaavin ikinä. Mä olin vaan kotona neljän seinän sisällä, mun päivät oli toistensa kopioita, en saanut mitään aikaseksi, kaikki tuntui kaatuvan päälle. Saatoin aamulla syödä aamupalan ja mennä sen jälkeen takaisin sänkyyn makaamaan ja tuskailemaan. Missään vaiheessa ei tuntunut kunnolla hyvältä.

Tai okei, ehkä mä vähän liioittelen. On mulle tapahtunut ihan hirveästi kaikkia pieniä mukavia asioita. Aloitetaan vaikka siitä, että sain mystisesti mun kaikista kokeista 9-. Paitsi äikästä 9. Kävin viime lauantaina Helsingissä ja ostin uff:stä maailman ihanimmat kengät talveksi ja tosi söpön ruutukauluspaidan. ♥ Sanoisinko ettei parempaa tuuria olisi voinut käydä, koska muuten olisin tilannut Dr. Martensit 150 euron hintaan ja nyt sain 16 eurolla ihan sopivat maiharit itelleni. Sunnuntaina tuli extempore lähtö yhdelle kirppikselle, koska en suostunut äidin antaa ostaa mulle uutta talvitakkia. Ja hämmästyksekseni sieltä löytyi ihan superi ihana talvitakki, mitä yksinkertaisesti rakastan. Ja myös ihana löllö-huppari, joka oli ihan uudenveroinen, mutta silti niin halpa. Eli materiaa, materiaa, materiaa. Jota rakastan. Ehkä mä vielä joskus kuvaan ne kunnolla.

Harrastin myös syyslomalla aitoa irl sosiaalisuutta, kun vihdoin ja viimein näin Elinaa, mun ihanaa pientä otusta, ja muita immeisiä siinä samalla.Vaikka meillä olikin vain kaksi vaivaista tuntia aikaa, elämä tuntui ihanalta.Juokseminenkin on ollut aika jepa juttu näin syyslomalla. Kävin joka ilta juoksemassa paitsi perjantaina. Oma mieli tykkää paljon enemmän, kun olen lopettanut liikunnan ajattelemisen pelkkänä laihtumisen ja kalorien kuluttamisen keinona. Tai että pyrkisin "parempaan" kroppaan. Vihdoin osaan edes joten kuten nauraa sille, että kiinteä tai laiha keho olisi jotenkin muita parempi. Ei todellakaan. Mä liikun, koska mä vihdoin rakastan sitä ja se on lääkettä mun mielelleni. Ja se on hyväksi mun keholleni. En mä jaksa enää saada pahaa oloa, kun katson peiliin, koska ei me olla sen arvosia. Mun ei tarvitse kokea pahaa oloa itestäni. Vaikka kuitenkin myönnän, että välillä vihaan itteäni enkä voi sietää sitä miltä näytän, mutta se kai kuuluu normaaliin elämään.

Värjäsin myös hiukset eikä enää tarvitse sietää sitä julmaa juurikasvua, lol. Ja sain kaikkia koulujuttuja lopulta edistettyä, joten ahdistus sen osalta ei kasvanut ylitsepääsemättömän suureksi. Oikeastaan elämä tuntuu olevan juuri nyt ihan mallillaan. Tän postauksen kirjoittaminen helpotti mun oloa huimasti. Toivon etten ole angstin syvimmässä kuopassa huomisen koulupäivän jälkeen. Ja talvi tulee, kun mopo jää kotiin kouluun ajamisen sijaan. Ja tajusin kuinka oikeasti rakastankaan syksyä enkä malta odottaa talvea. Saa vuorautua vaatekerrosten alle ja ulkona pystyy liikkumaan ihanan vapaasti ja melkein incognito.

Nauttikaa ihmiset elämästä tai edes sen pienistä iloista.♥

"Etsitään syyt miks vietän unettomia öitä"

Kuuntelen vain Pariisin kevättä ja yritän olla ajattelematta. Ajattelin kuitenkin hieman tyhmänä ihmisenä kirjoittaa niistä asioista joita yritän olla ajattelematta, koska mulla on vihdoin aikaa. 

Ihan ensimmäiseksi, miksi me ollaan täällä maapallolla tuhoamassa tätä planeettaa? Miksi se kaikki paha jatkuu koko ajan, vaikka me tiedetään mitä siitä seuraa? Mä teen täysin tiedostaen huonoja valintoja ja se saa huiman ahdistuksen aikaan. Mitä kaikkea pahaa me tehdään meidän ympäristölle ja miten me täällä toimimme. En ikinä voi hyvillä mielin ajatella kuinka vähän meillä menee ruokaa roskiin. Pelkän epätoivon vallassa näen kuinka paljon sitä menee hukkaan. Eikä kukaan kuuntele mua. Mun on turha sanoa, että tehkää vähemmän ruokaa tai ostakaa vähemmän leipää. Ei se merkitse mitään. Ihmisistä on tullut liian mukavuudenhaluisia. ):

Toiseksi, miksi me eletään tätä meidän omaa elämäämme? Mun päässä on jo monia viikkoja pyörinyt tämä tavanomainen kysymys, mikä on elämän tarkoitus? Ja se on kysymys mihin en uskalla miettiä vastausta, koska pelkään päätyväni siihen lopputulokseen, että mun elämälläni ei ole tarkoitusta.

Mä olen tavattoman pessimistinen ja yksinäinen. Tällaisessa kirotussa yhteiskunnassa oma tulevaisuus näyttää hirvittävän karulta, jos sä olet ihan yksin. Ja mä myönnän että kaipaan ihmisiä ympärilleni, sosiaalisuutta. Mutta samaan aikaan se ajatus hirvittää, koska olen liian omiin oloihin vetäytyvä ja tuntuu etten osaa enää luoda uusia suhteita, saatika ylläpitää niitä. Mä vaan tyydyn kohtalooni ja yritän olla valittamatta. En enää edes tiedä oliko tää kaikki mukamas sitä mitä halusin.

Ja sitten vielä opiskelu. Me vietetään päivät koulussa istuen, oppien aina vain lisää kaikkea uutta. Miksi? Kuitenkin me joskus kuollaan ja se tieto on poissa. Eikä se opiskelu tunnu aina mitenkään mukavalta. Helpollahan pääsisi, jos siitä opiskelusta nauttisi aina ja se olisi mielekästä. Mutta me vain "tuhlataan" elämäämme, päiviämme opiskeluun. Tai töissä käymiseen. Ja se tuntuu välillä hirvittävän turhalta. Mitä me tällä kaikella saavutetaan? Millaista ihmiselämän pitäisi olla, tai millaista se voisi olla? Miksi kaikki on nyt tässä pisteessä, kun sattuu olemaan?

Tuntuu etten aina vain ihan ymmärrä tätä maailmaa.

"Jossain lähellä aika odottaa pysäyttäjää"

Mä tunnen itseni hirveän välinpitämättömäksi immeiseksi, kun en ole kirjoittanut pitkään aikaan tänne mitään. Ja nytkin kirjoitan kera muutaman säälittävän kuvan... 

Mä olen mukamas onnellinen, kun uusi jakso alkoi ja sain mun elämän takaisin. Dafuq? Joo o, mä sain hirveän ahdistuksen viikonlopuksi, kun perjantainakaan ei ollut koulua. Mä vaan käsitin kuinka tyhjää mun elämä on, kun ei ole läksyjä tai mitään muuta kolujutuja kotona tehtävänä. Enkä tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Varmaan sekoaisin, jos mulla olisi muutakin elämää eikä aikaa koululle.

Mutta sitä en käsitä, että minkä takia kaikki samaan aikaan tuntuu niin pahalta. Koulussa oleminen, se istuminen ja odottaminen on pelkkää tuskaa. Välillä vain haluaisin itkeä verta ja huutaa tälle maailmalle julmia asioita. Illalla on hirveää mennä nukkumaan, kun tietää että aamulla kello soi niin aikasin, että tuntuu kuin veitsi iskettäisiin kurkkuun tai muuta kivuliasta. Se on pelottavaa huomata miten päivät vain toistuu samanlaisina. Mä olen nähnyt tällä viikolla joka päivä saman mummelin rollaattorin kanssa kauppakassi mukanaan, melkein samassa paikassa. Meinasin purskahtaa itkuun, kun näin sen vielä tänäänkin.

Tämä yleinen pessimistisyys ja negatiivisuus tekee elämästä kauhean hankalaa.

Olen vain pieni angstinen lapsi, joka kiukuttelee maailmalle 24/7.

Ruoka on parhaus, samoin juokseminen syksyisin, mouru on ihanin, kokeisiin lukeminen onnistuu aina, miu mau tulen vielä sun uniis ja heräämien aamuaurinkoon.♥

Flickr petti mut. O.O

Nyt alan valmistautumaan henkisesti tuskaiseen herätykseen aamulla.