"Kaikki tapahtuu kuin hidastettuna ja korvissani kuulen laulun enkelten."

Tässä minä ja paras, ihanin, kaunein ystäväiseni Linda aka mouru, jonka luona vietin hulvattomimmat ja parhaimmat synttärit ikinä.

Ajan kulku hidastui.

Nauroin ja hymyilin.

Tein ja koin kaikkea uutta, mitä nyt 18-vuotiaana voikaan tehdä ja kokea.

Oli kivaa.

Ihmisetkin oli kivoja.

Eilen erosin kirkosta. 

Eilen myös itkin. Kahdestakin syystä. Mutta miten kauniit sanat tuovatkaan hetkessä mukanaan onnen kyyneleet?

Olen niin onnellinen, että en anna sellaisen yhden inhottavan mitättömän asian lannistaa ja lyödä minua alas.

Koska olenhan nuori ja tahdon elää täyttä elämää enkä olla jotakin mitä en ole enkä jäädä paikoilleni, unohtua ja vajota mihinkään kuviteltuun kurjuuteen sellaisen takia.

Niin. Mieli on oikeasti pelkkää aurinkoa, vaikka ulkona onkin taas pelkkä harmaus.

Hih ja pus. ♥

"minä lauloin niiden mukana, niin kuin vain elävät voi"

Matikan koe stressasi ja ahdisti niin hirveän paljon, että olisi tehnyt mieli itkeä siitä epätoivosta. (Itku ei ikinä tullut.) Nyt voisin itkeä vain pelkästä ilosta, onnesta, riemusta.

Huomenna täytän 18.

Huomenna.

Sanoin äidille, etten ole ikinä edes yhtäkään jouluaattoa odottanut näin hirveästi kuin omia 18-vuotissyntymäpäiviä.

Ihmiset kyselee lauantaista, vastaan en tahdo ajatella sinne asti.

Hymyilyttää. Söin jätskiä ja nyt on kylmä.

Aamullakin oli kylmä mutta aurinko kuitenkin paistoi ja koko maailma oli sillä hetkellä niin kirkas ja niin täynnä valoa, että tuntui ihmeelliseltä.

En ihan tiedä, mitä sanoisin.
Rakastan elämää.

tässä asioita

Tänään päivä on jo yötä pidempi. Voi kevät.

Ja viikon päästä ollaan jo kesäajassa. Ja viikon päästä jo niin paljon muutakin.

Ulkona on inhottavan kylmä.

En osaa nukkua, koska elämä on niin jännittävää.

Hiuksista tuli oranssinpunaiset, hupsista.

Ostin vihdoin uutta punaista kynsilakkaa.

Voisi yrittää olla taas ahkera.

Mieli on keveä ja kevät

Ja mieli on myös salaa piilossa vähäsen raskas,

koeviikon alku tuntuu vain niin ylitsepääsemättömältä ja kamalalta.

Mutta ihan oikeasti, 

ne ovat vain itse luotuja typeriä harhaluuloja.

Asiani oli kuitenkin vain se, että tasan viikko synttäreihin.

Mieletöntä.

Ja voi kuulkaa, pääsen toista kertaa elämässäni Tukholmaan! Hih, en malta odottaa.

"Siksi lintunen laulaa"

Eilen oli ehkä ihastuttavinta ikinä. Tänäänkin kyllä mutta siis eilen:

Havahduin siihen, että liikkuminen oli salakavalasti jäänyt flunssan aikaiselle tasolle. Lähdin juoksemaan, juoksin metsään lammen rantaan ja olisin voinut vaikka jäädä asumaan sinne koiran kanssa ja unohtua hetkeksi. Niin lämmin ja hyvä oli olla.

Viimeksi halasin siellä erästä puuta.

Tein itselleni oikeaa ruokaakin.

Sain Lapista tuliaisiksi kinuski-karpaloteetä kookoksella maustettuna.

Illalla väsytti hirveästi.

Tänään:

Ostin hameen ja kaksi mekkoa.

Äiti löysi mulle jostain piilosta uuden vanhan kevättakin. Se on ihana!

Laskin matikkaa, koeviikko kauhistuttaa aivan älyttömästi. Söin jätskiäkin.

Maanantai ei ahdista, kun tietää, että aurinko tulee ja tekee siitäkin päivästä hyvän.

Voi kevätaamut

Mieli on jossakin korkeissa sfääreissä.

"Hei kaipaatko koskaan sitä tunnetta"

Silloin kun koleat, sateiset, loskaiset, pimeät tammikuiset iltapäivät tässä samassa paikassa tuntui aivan toiselta todellisuudelta.

No niin, ihmiset ja epäihmiset.

Tänään on perjantai ja 13. perjantai(En ajanut rekan alle eikä meteoriitti tippunut päähäni(vaikka kaikkein tärkeimmät sanat ovatkin vielä sanomatta.)), tasan kaksi viikkoa synttäreihin!! Voi minua raukkaa, kuinka ihminen voikaan olla näin innoissaan omista syntymäpäivistään?! Joka vuosi vanhetaan mutta vain kerran elämässä täysi-ikäistytään, okei?

Aurinko on paistanut niin paljon, että tuntuu kuin se yrittäisi hyvittää pitkää poissaoloaan. Tuntuu ehkä inhottavalta istua koulussa ja jäädä paitsi siitä keskipäivän maailmanmenosta mutta on se kuitenkin ihastuttavaa, kun aamulla aurinko paistaa bussiin niin, että mieleen muistuu ne kaukaiset kesäaamut, kun aurinko nousi jo ennen viittä aamulla. Tai kun iltapäivällä tuntuu jo kylmyys mutta aurinko yrittää vielä vähän lämmittää. Ja taas se kivanoloinen ihminen siinä niin. Hassua.

Mitä sitä tekisikään, jos ei saisi olla kokemassa näitä vuodenaikoja ja niiden vaihteluja. Tajusin koirien kanssa kävelyllä ollessani, kuinka innoissani aina olen, kun uusi vuodenaika tekee tuloaan ja kaikki muuttuu ja saa nähdä ja kokea ne kaikki muutokset ympärillä. Se on ihan hirvittävän jännittävää ja mielenkiintoista. Mietin, tottuuko siihen ikinä. Kenties vanhetessa. En tiedä.

(Avokadoista tulee jollain tapaa paremman makuisia jääkaapissa.)

Asioita:

Psykologia on kivaa, kun oppii asioita kehityksestä, oivaltaa ne samat asiat itsessäkin ja ymmärtää itseään ja ehkä muitakin taas vähäsen paremmin. (On se kyllä muutenkin kivaa.)

Väsymys oli aamulla melkein ylitsepääsemätöntä mutta tänään on kuitenkin ollut hurjan kiva päivä.

Jos asuisin yksin, eläisin varmaan banaanilla, ruisleivällä ja avokadolla, teellä, nuudelilla ja suklaalla.

Miten ajatella lampaan sisäelinten tutkiminen ja leikkely ruuanlaittona, kun ruoaksi tarkoitettu raaka lihakin saa jo kuvotuksen valtaan?

Oikeasti mulla on ehkä maailman paras iskä. Ja äiti.

Viikonloppu on ennusteiden mukaan täynnä aurinkoa, elämä hymyilee, onnellisuuden kuvaaminen asteikolla 1-10 ei tänään edes riitä asteikoksi.

"minäkin kuulin aamulla kolibrin"

Eilen luin Ronja ryövärintytärtä, join teetä ja söin kaurakeksejä.

Kuvan idea oli kuitenkin auringonvalo, mikäs muukaan.

Ollaan jo reilusti voiton puolella, melkein jo voittajana maalissa, kun teoriakoe menee läpi ja virheitä on vain yksi. (Haukoin henkeäni siellä kopissa ja sitten olinkin yhtä hymyä ja ajo-opettaja oli ylpeä.)

Vaikka tänään iltapäivällä oli kuin maailmanlopun enteet kävellessäni ulkona tuulen humistessa korvissa ja lennättäessä hiekkapölyä(ja hiuksia ja hametta) korkealle ilmaan joka puolella ja taivaan näyttäessä luonnottoman kirkkaalta tummine pilvineen ja vaikka myöhemmin tihkusade kasteli ja kylmetti sormet ja varmaan luuytimetkin ja vaikka koeviikkoja ei osata laittaa alkamaan opiskelijoille edullisella tavalla, hymyilytti hirveästi ja tuntui edelleen keväiseltä ja iloiselta.

Kesä kun on oikeasti niin lähellä, etten voi käsittääkään. Tahtoisin kesäsuunnitelmia. Muilla tuntuu olevan jo kaikenlaista. Mutta yhtä hyvin voi olla ilman suurempia suunnitelmiakin, enhän minä mistään suunnitelmista niin pitänytkään. Kesäsuunnitelmat voisi ehkä kuitenkin olla kiva juttu. Pelottaa, että jään jostakin hyvästä paitsi tai että jään liian yksin. Toisaalta viime kesästäkin tuli ikimuistoinen, vaikka elelinkin suurimmaksi osaksi spontaanisti päivä kerrallaan.

Herääminen kello 5:20 sattuu mutta pian aikaiset auringonnousutkin ovat täällä.

Tämän päivän sana: riemuidiootti.

"Kun metsätuulet vastaa niin kuin sinne huutaa"

Tänään on tuntunut:

• epätodelliselta
• huolettomalta
• keväältä

Ostin tylsää kirjepaperia ja ruokaa. Tahtoisin uudet kivat kevätkengät.

Huominen jännittää.

"Jos tulet oksalleni annan sun levätä vierelläni"

Faktahan on se, että näin auringon torstaina. Ihan oikeasti näin. Lähdin koulusta ja koko eteisaula oli täynnä auringonvaloa enkä tiennyt minne päin katsoa. Aiemmin en saanut sanoja suustani. Kuinka älytöntä. Tuo kotitähtemme tuolla noin. Miten hirveästi kaipaankaan sitä elämää ja kauneutta, jonka auringonvalo tuo tullessaan.

Tasan kaksikymmentä päivää synttäreihin ja mua jännittää niin paljon, että oli pakko kysyä: "Onks ihan normaalii et synttärit jännittää?!?!?!?!?". Päässä pyörii joka hetki oma ajatukseni vuoden alusta: toivon viettäväni onnelliset viimeiset hetket alaikäisenä. Ja mietin ja pohdin ja kummastelen, olenko onnellinen. Epätoivon hetkinä tuntuu onnelliselta. Koska asiat ovat oikeasti niin hyvin. Vaikka väsyttää ja ahdistaa ja masentaa, elämä vetää kuitenkin kaiken hyvän puoleensa kuin jokin magneetti. Eihän tämä elämä olisi mitään ilman pieniä ja suuriakin vastoinkäymisiä, joita välillä vain tulee eteen. Niiden läpi mennään kylmäpäisellä rohkeudella tai jos rohkeus ei riitä, aina on joku ojentamassa auttavan kätensä ja silloin niiden läpi mennään yhdessä, ja taakse katsotaan vain huomataksemme, kuinka pitkältä olemme tulleet ja kuinka elämä kantaa, vaikka välillä tuntuisikin, että vajoaa niihin pahoihin hetkiin.

Olen onnellinen. Olen onni, olen ilo. Olen myös itku ja kyyneleet silloin tällöin. Onneksi on onnenkin kyyneleitä.

Nyt olen vähän liian yksin täällä kotona mutta elämässäni on kuitenkin ihania ihmisiä. Nautin tästä kolmipäiväisestä viikonlopusta ja tiedättekös, ajattelin tilata itselleni uuden mekon ihan vain sen takia, että olenhan pian päivänsankari.

Hymyä ja iloa ja rakkautta teillekin ihmiset. ♥

"Osaan kuunnella tarkasti mutta muistini on kelvoton"

Voi maailma.

Kävelin koiran kanssa polkuja pitkin ja huvitti suunnattomasti, kun muistin joskus  niissä samaisissa paikoissa ajatelleeni, että kierrän nyt tuon sata metriä tuolta noin niin kuluu enemmän kaloreita.

Hah.

Voi minua.

Voisi meikata

ja tehdä itsestä ihmisen näköisen 

ja sitten toimia kuin kunnon ihminen:

opiskella, syödä ja matkata ajotunnille ja kauppaan.

Aurinko, olisit tervetullut luokseni

Maaliskuu, synttärikuu, kevätkuu.

Olo on toiveikas, vaikka tuntuukin, että tähän harmauteen hukkuu. 

Oon kuunnellut ruotsinkielistä radiota liian paljon liian lyhyessä ajassa.

Huomenna pitäisi kertoa Greta Garbosta ruotsiksi.

Nyt täytyisi kirjoittaa otsikkoessee valmiiksi.

Oon juonut teetä paljon. Suklaatakin oon syönyt ehkä vähän liikaa mutta tykkäisin kuitenkin ajatella niin, että suklaata ei voi ikinä syödä liikaa. Niin sen vain on mentävä. Muuten ei tästä eikä mistään tule yhtään mitään.

Heräsin aamulla ja kun tajusin, että maaliskuu on täällä, olo oli täysin samanlainen kuin jouluaattoaamuna.