ilo

Silloin kun laskin koko päivän matikkaa

ja sen myös tunsi illalla koko kehossa ja mielessä.

Ulkona satoi lunta, katsoin ulos ja ajattelin onpa kaunista.

Seuraavana päivänä mieli keveni. Nyt taas totean, kuinka kivaa matikka oikeasti onkaan.

Tässä minä. Meikittömänä mutta pitkähiuksisena.

Pidennykset on jotenkin luontoani vastaan ja olo on jollain tapaa pinnallinen. Mutta pidän näistä aivan hurjan kovin. Lopputuloksen eteen tehtiin mielestäni paljon työtä ja olen niin niin kiitollinen, että minulla on niin ihania uskomattomia ihmisiä elämässäni.

Hih, hurjasti pusuja ja rakkautta kaikille. ♥

"la vie ne vaut d'être vécue sans amour"

Katsoin maailman kauneimman elokuvan.

Ja rakastan ranskan kieltä tänään vielä enemmän,

tahdon Pariisiin,

vaikka Berliinikin olisi edelleen ihan kiva.

Veisikö joku minut sinne, jos olisin oikein kiltti tai pyytäisin oikein nätisti?

Maailma kun on niin kaunis.

Elämäkin on niin kaunis.

"mä tiedän, tiedän pitäis ryhdistäytyä"

Hetken aikaa ympärillä on rauha ja mielessäkin

silti vatsanpohjassa, ja minun tapauksessani nivelissäkin, tuntuu pieni jännitys.

Linnut laulaa tänään yhä enemmän ja enemmän.

"sano jotain latteeta ja jotain ihanaa"

Koeviikko vie hetkellisesti kaikki voimat mutta usko on kova, että kyllä tämä vielä tästä.

Vaikka jokaisessa ruumiinosassa tuntuu selittämätöntä kipua

ja vaikka tajunta on hajoamispisteessä kaikkina muina hetkinä

paitsi silloin kun on viisi tuntia pelkkää aikaa vain nukkua

ja vaikka itku kurkussa ahdistuksen alle tukahdettuna kävelen bussipysäkiltä kotiin

ja se matka tuntuu ikuisuudelta,

niin tiedän, että tämäkin on vain ohimenevää oman mielen tuottamaa oikuttelua.

Kaikesta huolimatta olen

juoksulenkkeillyt enemmän kuin aikoihin,

viettänyt iloisia hetkiä wanhojentanssiharjoituksissa,

suunnitellut ja odottanut innolla tulevaa,

syönyt hyvää ruokaa,

kuullut talitiaisen laulavan ja tuntenut kevään,

istunut kaikki teoriatunnit viimeistä lukuun ottamatta,

hymyillyt,

muistanut halata ja rakastaa.

"sano jotain ettei hiljaisuus vie mukanaan"

Tiedättekö, kun on niitä hetkiä, jolloin mieltä lämmittää suunnaton onni ja ilo. Kun hymyilyttää ilman syytä. Tai hymyilyttää kaikki. Seuraava päivä ei ole tuottanut aikoihin ylitsepääsemätöntä ahdistusta.

Ollaan jo reilusti voiton puolella, kun koulun loppuessa neljän jälkeen on vielä valoisaa.

Tai kun myöhemmän aamubussin ikkunasta voi nähdä kirkkaan taivaan. Se ilostuttaa suuresti ja herättää pienen innostuksen siellä jossain kaukana heräilevästä keväästä.

Jos nyt olen ihan rehellinen, en niin hirveästi välitä talvesta. Se on tuottanut niin monesti pettymyksentunteita, etten halua enää edes odottaa siltä mitään. Eletään vain se vuodenaika läpi ja pohditaan, mitä kummaa olemme tehneet tälle kotipallollemme. Siinä on ihan tarpeeksi. Niin ja tietenkin iloitaan kaikesta, mitä se vuodenaika kuitenkin tuo tullessaan.

Niin ja vielä sitä vain, että

• wanhojen tansseihin 25 päivää
• synttäreihin 67 päivää
• kesälomaan 131 päivää

Tahdon kevään ja auringon luokse

Riutunut.

Ihmetyttää ja naurattaa hurjasti kaikki.

Taidan olla onnellisempi kuin koskaan ehkä, kuulostaa kliseiseltä.

Silti tunnun viettäväni koulussa suurimman osan ajastani ja silti sitä aikaa riittää kaikkeen. Kummallista. Tänään lähdin koulun jälkeen juoksulenkille, koska muutakaan tekemistä ei ollut.

Herään 5:20 ilman herätystä. Vaikka ei edes kevät ja valo ole vielä täällä.

Syön ehkä liian vähän, istun ehkä liian paljon. En ihan osaa elää sillä tavalla normaalisti.

Toisena päivänä juon liian vähän kahvia, toisena päivänä liian paljon.

Opettajalle on hauska sanoa pieni valkoinen valhe, ja oma mieli on taas keveä,

hihityttää.

Oli myös kiva päästä kuuntelemaan suomen kielen opiskelijaa ja saada jotakin mihin pyrkiä.

Lukion jälkeinen elämä jännittää, niin kuin nyt elämä yleensäkin.

Ajan kulku voisi vain hivenen hidastua.

"Se, että toinen on oikeassa, ei estä toista pettymästä."

Elämä osaa hämmentää niin paljon.

Aina ei tiedä, mitä ja miten ajatella mutta se on ihan okei.

Pimeys pelottaa, aurinko lohduttaa.

Auringonvalo on vähän kuin taikuutta. Aurinko taikoo kauneutta joka puolelle.

Se hymyilyttää ja kirkastaa mielen.

Odotan hurjasti kevättä, aloitin eilen autokoulun.

Päivät ehkä venyvät yli 12-tuntisiksi

mutta sentään on aihetta hymyyn ja sydäntä lämmittävään iloon.

"Tahtoisin sanoa niin paljon"

Aamut
ja yöt.

Olen ihan höpsähtänyt.

Mitähän kaikesta taas tulee, kun koulu alkaa???

2015 olethan lempeä

Kirjoitin viime vuodesta
ahdistuin
päätin keskittyä tähän vuoteen