elokuun viimeinen

Syksy hiipi mieleen niinä viileinä päivinä, kun lähdin viimeisiä kertoja töihin. Viikonloppuyöt olivat lämpöiset ja se ihanan kamalan työn raataminen jo kuin toinen todellisuus.

Nyt olen insinööriopiskelija. Mikä riemu oli päästä eilen kouluun kahden päivän yksinolon jälkeen. Kuinka onneton olenkaan, kun en osaa hölistä turhanpäiväisiä vastakkaisen sukupuolen kanssa. (Ja niitä kun on niin mahdottomasti, että järkytyin.) Opiskelijaelämä vaatii ehkä minua luopumaan eräistä periaatteistani.

Vesipisarat tippuvat ikkunalautaan. Sain hetkessä rohkeutta pyöräilyyn. Minä jatkan eloani. En tiedä, uskallanko sanoa "joka päivä" mutta rohkenen nyt kuitenkin: joka päivä elän hetken, kun katson ympärilleni ja hengitän syvään ja mietin, kuinka hienoa on olla juuri siinä. Minun ei tarvitse kamppailla itseni ja olemassaoloni kanssa. (Olen vapaa.)

elokuuonni

24.7.2017.
"Elämä on tällä hetkellä töitä, nukkumista, mökkeilyä tai epätoivoista yritystä käsitellä tätä kaikkea."

Olen kirjoittamisen suhteen lukossa.