"Tämä päivä on aina täällä, huominen ei koskaan"

Ulkona pian taas yhtä harmaata kuin asvaltti ennen lumen tuloa.

On väsyttänyt, vaikka olo on muuten ollut kevyt.

Huominen vapaapäivä tuntuu todella tervetulleelta.

En osaa enää nukkua ilman pientä valoa huoneessa, vaikka ennen pystyin nukkumaan vain pimeässä.

On kiva tuntea itsensä väsyneeksi, kun menee nukkumaan. Alkusyksystä ei väsyttänyt.

Voisin muuttaa jouluksi johonkin kauppakeskukseen.

Tässä kuitenkin kuvia, kun tuhlasin lukuaikaani, vietin erästä sunnuntaita ja rakastuin äidin raitapaitaan.

Voi lumi ja onni

En oikeasti jaksanut lukea ja valmistautua kokeisiin(paitsi matikkaa laskin hulluna) mutta ei kai se mitään.

Nyt voi taas ajatella ja hengittää. Ja rakastaa lunta ulkona, vaikka säätiedotus saikin masentumaan.

Mutta ei, kaikki on hyvin, en oikein tiedä, mitä pitäisi sanoa tai tehdä.

Tänään istuin äidin kanssa peiton alla sohvalla ja juotiin glögiä ja syötiin joulusuklaata. Tuntui jouluiselta. Huomenna joululahjaostoksillekin jee.

Itsenäisyyspäiväkin on kohta, älyttömän siistiä.

Ja joulukin.

Enkä vieläkään omista joulukalenteria.

Ilmoittauduin autokouluunkin, tervetuloa stressi sitten niin.

Tahtoisin uuden hameen ja kengät ja koululaukun, voi.

Mutta siis, oikeasti jännittävää nähdä tämä vuodenaika uusin silmin.

turha

Ihan käsittämätöntä, kuinka joinakin päivinä voi tuntuakin yhtäkkiä siltä.

Kun kaikki vain katsoo kaukaa ja itse on ihan kykenemätön mihinkään ja miettii mikä mussa on vikana ja hokee sitä päässään ja miettii miettii miettii.

Itkettää surettaa, voi epätoivo.

Väsyttääkin niin hurjasti, vaikka nukun.

Miksi olen näin tylsä sielu, etten osaa edes puhua ihmisten kanssa olen vain hiljaa, kun en tiedä, mitä sanoa ja epäonnistun koko ajan vain lisää ja lisää ja sitten on niin yksin ja voisin vain huutaa, kun edes hiukan ajattelenkin muunlaisen elämää.

Jotenkin pahinta on se fakta, että tällainen oikeasti olen ja voi miksi juuri minun pitää olla näin vääränlainenenkestä.

näitä syksyisiä pikkuasioita

Nyt tuntuu helpommalta ja voin ehkä odottaakin seuraavaa päivää, tulevaa viikonloppua.

Toivottavasti ilman ajatushirviöitä.

Aurinkoa on heti ikävä, kun se katoaa. Hiuksetkin niin sotkuiset. Mutta hame päällä on ihana olla. Glögiä juon ehkä liikaa, ei se haittaa. Vihdoin olen oppinut sitä juomaan ja tuntuu niin iloiselta kaikki se, ja muutenkin.