Tänään

• Seitsemän päivää New Yorkiin, älytöntä. Vähän jännittää, paljonkin, tuntuu epätodelliselta.
• 20 päivää juhannukseen, pelottavan vähän. Juhannus on ihana ihana ihana juhla. Toivottavasti paistaa aurinko ja on lämmin ja tuntuu hyvältä.
• 68 päivää koulun alkuun, tuntuu huisin paljolta hyvä niin.
• 207 päivää jouluun. Unohdetaan se.
• 300 päivää 18-vuotissyntymäpäiviini, en tiedä, mitä ajattelen tästä.

Tänään pikkuserkku pääsi ylioppilaaksi. Omat unen ja kuvitelmien sekaiset ajtukset, olettamukset, luulot eivät tänään toteutuneetkaan ja se teki mut vähän surulliseksi.

Kunnes makaan kotona sängyllä ja hymähtelen itselleni, kuinka tyhmä olen ja miten ihmeellisissä ajatusmaailmoissa pyörinkään. Elämä on ihan kummallista.

Tulee kuitenkin ikävä.

Tänään luulin tappaneeni paksut hiukseni värinpoistolla, mutta ne on edelleenkin paksut. Ihan normaalit.

Vihdoin mulla on kuitenkin oranssit hiukset, joita rakastan.

Nyt on kesäloma ja se on aivan tajuttoman mahtava tosiasia.

Hyvää yötä.

(Kuitenkin eilen: sain runoanalyysistä 10 ja se teki mut sanoinkuvailemattoman onnelliseksi)

"Etsin sisältöä muualta löydän uutta joka suunnalta"

Oleminen tuntuu hyvältä. Hirveästi energiaa mutta silti väsyttää. Peiton alle nukahtaminen tällaisella säällä tuntuu parhaimmalta ja on kiva olla vähän laiska ja mukavuudenhaluinen.

Eilen join vähän liikaa teetä ja lyhensin takkiani. Nyt sitä viitsii taas käyttää.

Pikkuiset avokadot on aika sieviä ja yksi niistä oli varsin kermaisen makuinen. Olen osannut syödä viime päivien aikana.

Kurjaa oli kuitenkin se, että eilen oli liian liian kylmä toukokuisessa illassa.

Tänään on tullut kaksi pelottavan kummallista päähänpistoa, joista toisen toteutumisen seurauksena olin hetkessä ikkunan toisella puolella vesisateessa pesemässä ikkunaa.

Äidin kanssa on myös ihaninta tehdä ruokaa. Ja ripustaa elämää nähneet kauniit ja suloiset pienet taulut oman huoneen seinälle.

Ja tältä mun huoneessa näytti eilen, kun siiretlin tavaroita ja sain vihdoin pöydän arvoiselleen paikalle.

Näihin hetkiin haluaisin takaisin

"Liian pitkään alla paineen tauolle aihe on"

Tätä mulla on ollut ikävä: hämärtyviä kesäiltoja tietokoneen tai kirjan ääressä iltapalan ja teen kera.

Ilman uuvuttavaa tietoisuutta siitä, että vielä on läksyt tehtävänä ja seuraava päivä täytyy toistaa uudelleen tai että kohta viikonloppu on ohitse tai että yöuniin käytettävät hetket vähenevät minuutti minuutilta.

Tuntuu hyvältä. Rakastan kesän ja loman mukanaan tuomaa vapautta. Ehkä kaikki menee ihan hyvin.

Tänään tuntui rauhalliselta. Seisoin sateessa mutta sitä ei tuntenut. Kuuli vain ja näki. Taidan vihata paljon vähemmän kuin vaikkapa pari kuukautta sitten. Vihaaminen tuntuu raskaalta ja se vie kaiken hyvän pois. Ihan ihmeellistä. Kevät toi vain rakkautta kaikkea kohtaan. En vihaa astua ovesta ulos, maailma on kaunis ja viime päivien päivä päivältä vähentynyt stressi toi hyvää oloa. Kaikki näyttää nyt ihan mukavalta ja kaikki tuntuu mahdolliselta.

Huomenna teen asioita, joista nautin. Nukun ja siirtelen tavaroita, hengitän ja käyn ehkä kaupassa ja syön tummaa suklaata. Onko edes sallittua tuntea näin paljon onnellisuutta.

Aurinko~

No hei. Lauantai-ilta oli ihana mahtava kaunis. Kävelin koiran kanssa ulkona ja oli helppo hengittää. Hymyilin ja ihmettelin maailmaa ja sen kauneutta.

Tuntui kevyeltä. Koirakin oli söpö ja sievä ilta-auringon valossa.

Nyt olen lukenut viimeiseen kokeeseen ja ajatukset on jossain en tiedä missä. Ja huomenna on koe ja huomenna kaikki kesä ja lämpö on poissa juuri sopivasti. Miksi??

"ei ole huomista ei eilistä"

Viime viikonlopulta muutama kuva, kun lehdet oli vielä pieniä ja kauniin vaaleita ja nuoria.
Vesi oli jäätävää, laiturilla oli kuitenkin ihana istua ja nauttia pikkukoiran kanssa elämästä.

Kevätkesä

Tiistaina kuvailin metsässä, kun yritin olla ajattelematta. Onnistuin ihan hyvin siinä ajattelemattomuudessa. Siellä oli lämmin ja tosi vihreetä.

Eilen kirjotin päiväkirjaan, että mä olen onnellinen just nyt tällä hetkellä ja että kesäloma pilaa onnellisuuden.

Joo o. Mutta kun eläminen tuntuu ihan hyvältä. 

Kevätluonto katosi liian nopeasti ja joka puolella on varjoja.

Nukkumaanmenoaika on venynyt tunnilla eteenpäin. Herään automaattisesti 6:13 ennen kellonsoittoa.

Eilen mun huoneeseen paistoi ilta-aurinko, ihmeellistä.

Viikonloppuna oli myös mahtavaa. Kävelin paljon ilman määränpäätä ja kävin paikoissa, joissa en ole käynyt taas vuoteen. Otin kuvia ja lisään niitä tännekin joskus jossain vaiheessa.

Oon uskaltautunut käyttämään shortseja koulussa ja se on ihan kiva. Haluisin käyttää myös hameita mutta kun en omista yhtäkään. Voisin käydä kiertämässä kirppikset.

Nyt meen juomaan jääteetä ja lukemaan.

Ajattelin vähän vain

Kesällä:

• luen
• toivottavasti käyn Tukholmassa
• varmasti käyn New Yorkissa (jännittää, pelottaa, ahdistaa)
• lasken matikkaa (kyllä, lasken matikkaa)
• yritän olla yhteydessä ihmisiin
• opettelen tekemään ruokaa
• valvon koko yön ja ihastelen kesäyötä ja luontoa ja kuuntelen Pariisin Kevään just sen biisin
• etsin ja löydän uusia lenkkipolkuja
• kerään marjat seuraavaksi vuodeksi
• aion uskaltautua uimaan
• valokuvaan kesän talteen
• elän hetkessä
• teen toivottavasti jotain hullua ja jännittävää (vrt. viime kesän benjihyppy)
• koen toivottavasti mahdollisimman vähän pahaa oloa

Koulumotivaatio nousi tänään huippulukemiin. Kuusi koulupäivää koulussa opiskelua.
Ensi Keskiviikkona äikän runoanalyysi, enkun sanakoe ja koulupäivän jälkeen matikan koe.
Hillitön optimistisuus, oon ihan sekasin,
join tänään kahvia.
Kevät on edelleenkin ihana ihana ihana.

Äitienpäivä

Tänään paistoi aurinko ja oli nättiä ja muutenkin kivaa. Raakakakku oli hyvää ja asiat on ihan mallillaan just nyt.

ruma

Kuva ei liity mitenkään mihinkään. Se on vaan kiva.

Ulkona yrittää kuitenkin paistaa aurinko ja nurmikko on täynnä voikukkia. Voikukkia.

Äiti sanoo, että ne on hirveitä, mutta mun mielestä ne on kivoja varsinkin sillon, kun niistä tulee niitä höytyväpalloja.

Tänään tuntuu ihan kivalta ja tänään näytän tältä:

Nyt mä meen leipomaan. Huomennakin äiti on ihanin ♥

"Katselen sinua, jotakin samaa on ilmassa"

Tunnen itteni hyödyttömäks viikonloppuisin.
Turhautaa.
Kun ei tarvii herätä kouluun, mulla ei ole mitään syytä nousta sängystä. Ahdistun, kun mikään ei ole mitään.

Ja kesäloma pelottaa, en haluu, että koulu loppuu.
Mulle tarjotaan kesätyötä, mutta mä meen vaan täysin lukkoon. Ihan vain sen takia että pelästyn sitä ajatusta siitä tunteesta, kun ahdistuen menisin jonnekin, missä pilaisin kaiken ja nolaisin itteni lopullisesti.
Tai se aivan hillittömästi päivä päivältä kasvava ahdistus ennen ensimmäistä työpäivää. Ei ei, itken verta ja häpeen itteeni. Miten mä edes kehtaan kirjottaa tän tänne en tiedä.

Viime päivinä on tuntunut, että haluisin puhua, mutta mulla ei ole minkäänlaista käsitystä, miten mun pitäisi toimia ja mitä tehdä.
Turhauttaa enemmän.

Nyt. Teen ruotsin ihmeellisen jutun loppuun ja palautan sen ja kaikki on hetken taas hyvin jee.

 Blogi koki muodonmuutoksen, toivottavasti se on ihan okei.

Hei sinä

Pidin koko blogin piilossa kaikelta hetken aikaa, koska vähän pelotti.

Huvittaa, miten paljon on ilkeitä ja loppuun asti ajattelemattomia ihmisiä. Nyt kaikki on ihan okei ja halusin tulla kirjottamaan tänne.

Enää 13 päivää koulussa istumista ennen kesälomaa.

Stressaa hirveästi, jotkut opettajat vain onnistuu olemisellaan olemaan oman surkean itsetunnon laskijoita.

Kesäloma hiukan kauhistuttaa, haluaisin ideoita, mitä silloin voisi tehdä.

Musta tulee varmaan taas se säälittävä kotona omassa surkeudessaan lahnaava ihminen, joka ei ole kykeneväinen mihinkään.

Kauheen negatiivista, vaikka kaikki on nyt kivasti.

Rakastan sitä, kun herään ilman kellonsoittoa kouluaamuisin. Tai jos herään kellonsoittoon, tappava väsymys ei iskeydy päin naamaa. Oon pirteä, kun huone on täynnä valoa jo 6:15.

Rakastan myös niitä lehtiä puissa ja pensaissa ja vihreää.

Miksei aina voi olla kevät?! Turhauttaa käydä läpi kaikki surkeus syksyisin ja talvisin ja sitten vasta keväällä huomata elävänsä. Yksi vuosi on mennyt hillittömän nopeesti.

Ihan hetki sitten kirjoitin keväällä vuonna 2013 kuinka kaikki tuntuu hyvältä ja muistan sen fiiliksen, mikä mulla on nytkin.

On ihan hassua, että ihan hetki sitten olin äidin kanssa joululahjaostoksilla ja ihan äsken oli tän vuoden ensimmäinen päivä, miksi mä muistan jotakin niin pelottavan selvästi?

Elämä on ihanaa ja kevät on paras vuodenaika.

Oon ällöttävän positiivinen, mutta uskottelen itelleni sen olevan ihan sallittua.