"Minä olen vain iloinen tai vihainen."

Hirveän tylsää.

Ulkona on rumaa, vaikka aurinko yrittääkin tulla vähäsen esiin.

Uusivuosi tulee vietettyä yksin koirien kanssa.

Blahh, kauhea aikaansaamattomuus.

Päässä pyörii.

Aivastaminen piristää ja kahvi.

hetken oli taikatalvi kera auringon

"Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi."

Liian vähän vaatetta päällä

hupsista.

Nukun rauhattomasti

kyllästyttää.

Ihmiset on niin hurjan kaukana, että tuntuu niin mitättömältä ja pieneltä.

Unohdan syödä,

unohdun suihkuun blahh.

Mutta oikeasti elämä on kuitenkin ihan mallillaan.

Elämä hymyilyttää

Joulu hymyilyttää.

Talvi hymyilyttää.

Ihmiset hymyilyttää.

Omistan kuulemma pikku Myy -kengät, hih.

Perhosia suussa ja vatsassa hihihihi

Elämä täynnä onnea ja iloa.

Ympärillä hymyä ja kauniita asioita, ihania ihmisiä.

Pelkään kuitenkin olevani liian ärsyttävä, anteeksi.

Rakastan niin hirveästi kaikkea ja kaikkia.

Meidän koulun opettajat oli niin hyviä ja uskomattomia, että joulujuhlan jälkeen olimme yhtä hymyä.

Rakastan rakastan rakastan rakastan tätä kaikkea niin hurjasti, että olen varmaan jossakin toisessa todellisuudessa.

Tai vain liitelen hetken aikaa jossakin pilvilinnoissa.

Voisin jäädä asumaan tänne.

"Tappajaperunat ja murhanhimoiset ananakset"

Elämä jatkuu eteenpäin hurjan omituisesti.

On niitä päiviä, jolloin olen niin epätoivoinen ja niin maahan lyöty, että en itsekään käsitä. Kaikki tuntuu niin hirveältä ja kaikenlainen toivo on kadoksissa.

Ja on niitä päiviä, jolloin olen ihminen täynnä elämää, iloa ja riemua. Olen niin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Niin onnellinen, että hymyilen huomaamattani historian tunnilla. Ja hymyily jatkuu, kun tajuan sen itse. Enkä arkaile näyttää iloani muille.

Mutta oli miten oli, päiväkirja täyttyy hurjaa vauhtia ja elämä nyt yleensäkin on tässä ja nyt.

Jouluun on viikko.

Synttäreihin on 100 päivää.

Hesari ilostuttaa ihastuttavan hassuilla otsikoillaan.

aurinkoleijona

Välillä ajattelen kirjoittavani jotakin järkevää ja jäsenneltyä mutta sitten tuntuukin siltä, etten oikein tiedä mitä tehdä. Joskus osasin tai tiesin.

Päivä päivältä on hiukan helpompaa, mitä lähemmäs joulua ja lomaa mennään. Kouluun on kuitenkin ihan kiva mennä. Vaikka joo o, taidan olla epätoivoisen suuruudenhullu. Joskus se aiheuttaa epämielyttäviä pettymyksiä, tai ei edes joskus vaan aina. Mutta ehkä se on ihan hyvä, että tiedän sen.

Kun siis aina ei ihan tiedä, miltä tuntuu. Nyt tuntuu juuri siltä. Tuleva näyttää valoisalta mutta samaan aikaan on inhottavia asioita. On vain epätietoinen olo ehkä.

Viime aikoina olen ostanut liian paljon materiaa enkä oikein tiedä miksi. Tänään sain uuden muumimukin, Tiuhti ja Viuhti siinä niin. Kaulahuivi on tänään tai huomenna valmis, siitä tulee hirmusen pitkä mutta hyvä niin.

On kuitenkin hauskaa, kun joulukortti syntyy ihan kuin vahingossa ja aamulla lumen tultua on hetken kuin pikkulapsi.

♥

Ignooraa tämä 2

Muut ovat avoimia kaikelle ja katsovat luottavaisin mielin tulevaan

minä sulkeudun omaan maailmaani enkä osaa puhua ihmisten kanssa

tai edes sanoa muuta kuin een mä oikeen tiiä.............

Miksi miksi miksi kaikki menee niin hankalaksi, enkä osaa mitään 

ja ajattelen inhottavasti.

Tunnilla siristelen silmiäni ja pimeässä siristelen silmiäni, kun eteenpäin ei vain näe,

haluaisi vain sulkea silmät ja olla yrittämättä nähdä mitään.

En jaksaisi edes laittaa itselleni ruokaa.

Taas ollaan menty neljän tunnin yöunilla, kun illalla uni ei vain tule.

Blahh, kaikki tämä vuodenajan piikkiin, en haluaisi oikeasti valittaa, kun jokaisessa päivässä on niin hirveästi hyvää. Suurentelen asioita taas liikaa.