Ihmeellisyyksiä

Elämä on aivan kumma. On voinut kuin lomailla vaikkei kuitenkaan. Elämäni ensimmäinen palkka tuntui hienolta, myös sen tuhlaaminen. Voi materialismionni. Suklaata on ihan ok syödä niin paljon kuin huvittaa. Joskus voi syödä banaania nutellalla myös iltapalaksi. Selvisin juannuksesta ilman krapulaa, mikä onni sekin, ja kesäpäivä pelastui. Ilta-aurinko mökkilaiturilla ja niin. Liian tehokkaalla autolla ajaminen saa vain olon surulliseksi, kun pääsee taas oman auton rattiin. Suomalaisessa kolme pokkaria 15 euroa ja voi itku! Mitä kesälukemisia, rakastan! Aamukahvi kirppiskeittimellä kauramaidon kanssa meni juuri ja juuri alas. Juoksu ei kulkenut, silloin kävellään. Mansikkalajikkeista en tiedä mitään. Kesäpiknik ja suklaakaurajuoma ja mutakakkua. Olisi pitänyt mennä uimaan.

Ihmiset nauttikaahan kesästä, tämä on aivan mieletön! ♥

"Hyvyyttä, lempeyttä"

Olisi miljoona syytä olla onnellinen.

Kuitenkaan ei tunnu kokonaiselta. (Se on tämä epävarmuus minussa. (Ja pitäisi hokea luota itseesi luota itseesi. Se pitäisi olla virheiden sattumisen perässä siinä niin.))

On menty niin rutkasti oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Ihmetytän itseäni.

Päivät ovat oikeasti ohitse liian nopeasti.

Elämä on tosiasiassa niin kummallinen. Ja ihmismieli. (Ja oikeasti ajatukset tökkivät sitä enemmän, mitä kauemmin olen tässä.)

"ja huomaa vain hakevansa turvaa"

Olen koukussa juoksulenkkeihin ennen aamu kahdeksaa.

Ylioppilasruusuja kuivuu vessassa, mikä silmänilo.

Sikiöasento, kasvojen peittäminen ja kämmenien katseleminen auttavat ahdistukseen.

Jääkaapissa on raparperikakkua ja vesimelonia ja hunajamelonia. (Avokadopussi maksoi euron!!)

Piti lähteä täksi viikonlopuksi karkuun mutta täällä vain olen.

Tänään täytin taas hakulomakkeen, jotta vuosi ei menisi hukkaan.

Tilasin 106 valokuvaa – rentoudun niiden ja albumin ääressä.

Valkoviini on parempaa kuin punaviini.

"nostetaan kuohuviinit ilmaan"

Voi mikä onnenpäivä. Kun juhlan jälkeen rakkaimmat odottavat siellä niin ja ilo ja hymy valtaa kaikki ihmiset. Kun hymy ei koko päivänä ota loppuakseen. Vaikka jännitikin, ilo ei lähtenyt.
Oikeasti kaikki oli vain niin täydellistä, ettei mikään virhe tai murhe vienyt alaa siltä suurelta onnelta.
En oikeasti voi käsittää, miten yhteen pieneen ihmiseen voi mahtua niin mielettömästi onnea.