umpikujassa

Mulla alkoi viime torstaina loma ja puissa on keltaisia lehtiä. Illat pimenevät eikä syksy pelota. (Saa vain syyn syöksyä siihen melankoliaan ja kadota pimeyteen.) Mulla on opiskelupaikka, oma koti, joka tuntuu omalta kodilta, ja varma työpaikka, jos rahapula iskee. Aion pitää tuparit.

Ja miten elämä meneekin sitten aivan ylösalaisin, kun on niin kadoksissa itsensä kanssa. Kun ei ole suuntaa ja sisällä pelkkää tyhjyyttä, pelkää vain maailmaa ja itseään.

-

Kaipaan niin kovasti rauhaa.

Onneks kaikki on ohimenevää / muistetaan se ni kyllä tästä selvitään

En tiedä valunko hetkien ohi vai olenko vain niin vahvasti niissä kiinni. En saa päivistä tai viikoista otetta enkä tiedä, pitäisikö saadakaan.

Mieli on tyhjä enkä tiedä, mitä ajattelen tai mistä nautin. Olen kuplassa ilman mitään aistiärsykkeitä, tunteeton ja ilmeetön. Käyn vain loputonta taistelua kaikkea vastaan ja oikeasti en taistele mitään vastaan.

Olen vain täynnä pelkoa. Pelkään aivan kaikkea ja pahinta on pelätä eniten itseään.

Tässä hetkessä kaikki on kuitenkin hyvin.