elossa

Leskenlehtiä ja sinivuokkoja polun varressa ja joudun kerta toisensa jälkeen muistuttamaan itselleni huhtikuu huhtikuu. En saa ajasta otetta muttei minun tarvitsekaan.

Toisinaan liian pitkiä työpäiviä ja kädet mustelmilla palovammoilla naarmuilla kastikkeissakin, kynnet lähtevät varmaan pian irti.
Ja edelleenkään en ole luovuttaja.

Onnea on olla elämässä kiinni ja kohdata asiat, kun ne tulevat eteen - kun niiden aika on. Alkuja ja loppuja, ne tulevat, jos ovat tullakseen. Ja ehkei luovuttamisia olekaan. On vain lopputuloksia. Ja elämää.