Koeviikko vie hetkellisesti kaikki voimat mutta usko on kova, että kyllä tämä vielä tästä.
Vaikka jokaisessa ruumiinosassa tuntuu selittämätöntä kipua
ja vaikka tajunta on hajoamispisteessä kaikkina muina hetkinä
paitsi silloin kun on viisi tuntia pelkkää aikaa vain nukkua
ja vaikka itku kurkussa ahdistuksen alle tukahdettuna kävelen bussipysäkiltä kotiin
ja se matka tuntuu ikuisuudelta,
niin tiedän, että tämäkin on vain ohimenevää oman mielen tuottamaa oikuttelua.
Kaikesta huolimatta olen
juoksulenkkeillyt enemmän kuin aikoihin,
viettänyt iloisia hetkiä wanhojentanssiharjoituksissa,
suunnitellut ja odottanut innolla tulevaa,
syönyt hyvää ruokaa,
kuullut talitiaisen laulavan ja tuntenut kevään,
istunut kaikki teoriatunnit viimeistä lukuun ottamatta,
hymyillyt,
muistanut halata ja rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana