Olen lipunut läpi päivien. Hyvät hetket ovat ohitse liian nopeasti.
En ihan tiedä, kuka olen. Tai sillä tavalla.
Joku on iskenyt minut hajalle ja kokoan itseni aina uudestaan ja uudestaan kuin rikki menneen lasin odottaen aina seuraavaa iskua, joka palauttaa minut takaisin lähtöpisteeseen pelkkinä irrallisina pieninä palasina.
Tällaisessa maailmassa ei ole lupaa olla onnellinen. Joinain hetkinä kerään rohkeuden.
Kun ympärillä on pelkkiä ilmeettömiä harmaita kasvoja. Hirveä se sellainen maailma.
Nyt olen siinä pisteessä, että minulla olisi tänään pääsykokeet, mutta kirjat tuolla noin koskemattomina.
En ostanut muumimukia, ostin turkoosin Teema-mukin. Tilasin ylioppilasmekon ja -kengät liian monen turhan ajamisen jälkeen.
Koirat eivät tuomitse, eivät syyllistä, ne vain rakastavat ja iloitsevat. Niitä ei voi kuin rakastaa takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana