Olisi miljoona syytä olla onnellinen.
Kuitenkaan ei tunnu kokonaiselta. (Se on tämä epävarmuus minussa. (Ja pitäisi hokea luota itseesi luota itseesi. Se pitäisi olla virheiden sattumisen perässä siinä niin.))
On menty niin rutkasti oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Ihmetytän itseäni.
Päivät ovat oikeasti ohitse liian nopeasti.
Elämä on tosiasiassa niin kummallinen. Ja ihmismieli. (Ja oikeasti ajatukset tökkivät sitä enemmän, mitä kauemmin olen tässä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana