Sitten on sellaisia kamalan ristiriitaisia tuntemuksia mutta luultavasti ajan myötä helpottaa, kärsivällisyyttä.
Olo on kuitenkin niin äärettömän luottavainen ihan kaikesta huolimatta.
Talvikuukaudet ovat pimeitä – ei se mitään vaikka ei jaksaisi. Joka päivä ei tarvitse olla pirteä. Jokaisessa päivässä kun kuitenkin on niin mielettömästi hyvää.
Ja niin kamalan usein meinaa purskahtaa itkuun pelkästä kiitollisuudesta.
Katsoa maailmaa kyynelten läpi ja pakahtua onnesta ja elämästä.
(Tämä blogi on kohta ollut olemassa viisi vuotta, ja olen ymmärtänyt, kuinka rakas ja tärkeä asia tämä onkaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana