En tiedä valunko hetkien ohi vai olenko vain niin vahvasti niissä kiinni. En saa päivistä tai viikoista otetta enkä tiedä, pitäisikö saadakaan.
Mieli on tyhjä enkä tiedä, mitä ajattelen tai mistä nautin. Olen kuplassa ilman mitään aistiärsykkeitä, tunteeton ja ilmeetön. Käyn vain loputonta taistelua kaikkea vastaan ja oikeasti en taistele mitään vastaan.
Olen vain täynnä pelkoa. Pelkään aivan kaikkea ja pahinta on pelätä eniten itseään.
Tässä hetkessä kaikki on kuitenkin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana