Ajattelin, etten kirjoittaisi tänne koko matkan aikana, mutta ehkä sittenkin kirjoitan.
Täällä valtameren toisella puolella on ihmeellistä, kun kello tulee seitsemän tuntia jäljessä.
Kerron joskus myöhemmin päivistäni täällä.
Kuitenkin:
ensimmäiseksi kaupunkilomaksi New York ei ole minulle paras vaihtoehto,
ensimmäinen lentokoneen ikkunasta nähty vilaus jostain muusta mantereesta kuin Euroopasta oli jotakin sanoinkuvailemattoman jännittävää,
itsetuntoni on edelleen aina vain nollissa,
kirjoitin äidille elämäni ensimmäinen postikortin,
arvostan nyt Suomesta helposti saatavaa terveellistä ja ravitsevaa ruokaa,
maailma on hirveän ihmeellinen paikka,
luin kirjan liian nopeasti(loppu oli aivan kamala kamala hirveä), onneksi ostin lentokentältä toisen,
New Yorkin metro on ihana ja kiva,
liian paljon jää näkemättä ja kokematta, voimavarat ja oma jaksaminen ei riitä,
äitiä on ikävä ja koiria ja kotia.
Nyt en tiedä, mitä enää sanoisin.
Hyvää yötä tai huomenta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana