Viime syksynä kuuntelin Pariisin Kevään uusimman albumin. Kuuntelin sen uudestaan ja uudestaan. Ja uudestaan.
Sitten tulikin jo talvi ja kevät, kesäkin, ja ahdistuin niistä kappaleista, sanoista ja tunteista.
Nyt on syksy ja kuuntelen samaista albumia ja on helpompi hengittää.
Tämä hetki tuntuu paremmalta ja huominen mahdolliselta. Kaikki on ihan hyvin.
Syksyn tullen on parasta, kun juoksee lenkkipolulla ja näkee pelkkää pimeää ja tuntee kylmyyden hengityksessään ja kasvojaan vasten.
Ja ne värit ja se värittömyys. Auringon viimeiset heikot säteet puunlatvoissa.
En enää tiedä mitä ajatella.
Ehkä olen pienesti onnellinen.
Nämä pikku koiranpennut näin tänään. Ne olivat yksinkertaisesti ihania.
Oii koiranpennut ihania!♥♥
VastaaPoista