Muut ovat avoimia kaikelle ja katsovat luottavaisin mielin tulevaan
minä sulkeudun omaan maailmaani enkä osaa puhua ihmisten kanssa
tai edes sanoa muuta kuin een mä oikeen tiiä.............
Miksi miksi miksi kaikki menee niin hankalaksi, enkä osaa mitään
ja ajattelen inhottavasti.
Tunnilla siristelen silmiäni ja pimeässä siristelen silmiäni, kun eteenpäin ei vain näe,
haluaisi vain sulkea silmät ja olla yrittämättä nähdä mitään.
En jaksaisi edes laittaa itselleni ruokaa.
Taas ollaan menty neljän tunnin yöunilla, kun illalla uni ei vain tule.
Blahh, kaikki tämä vuodenajan piikkiin, en haluaisi oikeasti valittaa, kun jokaisessa päivässä on niin hirveästi hyvää. Suurentelen asioita taas liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana