Olen viettänyt vapaapäiväni aikuismaisesti: ajanut paikasta toiseen, hoitanut asioita ja leiponut pullaa. Ja sitten tehnyt meille banskulettuja ja syönyt suklaata ja katsonut kauhuleffaa.
Olen niin laiska, etten oikein tiedä, pitäisikö jo huolestua. En tiedä, onko itsetunto kadonnut juoksemisen suhteen. En kykene siihen yksin, tarvitsen iskän mukaan. Yksi ilta hiihdettiin, oli ihan hassua.
Olen onnellinen, olen vain vähän jumissa. Tahtoisin muualle. Tahtoisin kokea kaikkea. Olen liian rajoittunut, se ahdistaa. Pitäisi uskaltaa ja mennä vain eteenpäin eikä jäädä miettimään. Koti vetää liian usein puoleensa, välimatkat ovat pitkiä, bensa maksaa ja saastuttaa.
Minulla on uudenlaiset hiukset ja ne on ihanat. (Kiitos siitä ihanalle ihmiselle, joka ehkä mahdollisesti joskus tätä lukee, kuulin joskus sellaista juttua. Onnea on, kun ei tarvitse tuntemattoman saksittavaksi joutua. ♥) Hiusvärikriisi mahdollisiin ylioppilasjuhliin saakka on selvitetty. Minulla ei ole vielä kuitenkaan yhtäkään mekkoehdokasta.
Tänään söin puolikkaan suklaalevyn ja ahdistuin. Olen miettinyt, tulenko ajattelemaan koko loppuelämäni ruokaa tällä tavoin. Tuntuu raadolliselta sellainen. Hyvä juttu on se, että suurin osa ajatuksista on myönteisiä.
Rehellisesti: tulevaisuus jännittää ja innostaa ja kauhistuttaa samaan aikaan mutta elän nyt tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana