Sitä vain että olen jo viikon päivät elänyt lukusuunnitelmani mukaan ja se tuntuu aivan mielettömältä. Olen juossut keskellä päivää pelkässä auringossa ja se on tuntunut hirveän hienolta ja hyvältä. Kehittyi rutiinit tosta noin vaan.
Rakastan aamuja. En osaa nukkua. Aloin juosta liian innokkaasti ja se kostautuu: polvet ja pohkeet särkevät, kun pitäisi nukahtaa. Olen rakastunut yhteen tiettyyn fiilikseen.
Meillä on hirveän usein jääkaapissa avokadoja, se on mukavaa. Appelsiinit olivatkin halvempia kuin verigreipit. Täytyy myöntää, että on se ihan hauskaa etsiä siitä merkkisekamelskasta aina se halvin. Kilohinnat on jännittäviä.
Olen syönyt reilun viikon aikana niin jäätävästi suklaata, että voisi melkein nauraa.
Minä elän hetket usein ilman kännykkää tai kameraa. Hetket ei ikuistu mutta pitääkö niiden kaikkien nyt ylipäänsä ikuistua. Hetket on ihania ilman kännykkää tai kameraa.
Välillä itken. Toisina hetkinä olen toisenlainen. Minun piti vain todeta, ettei ole mitään sanottavaa. Ei mitään. Mutta sitten onkin. Kun tulee kevät tai kun elämässä taas jossain vaiheessa tapahtuu, pidän kameran mukana. En tiedä, uskallanko uskoa siihen, että joku paikka minulle tässä elämässä on.
Ei nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana