"Etsitään syyt miks vietän unettomia öitä"

Kuuntelen vain Pariisin kevättä ja yritän olla ajattelematta. Ajattelin kuitenkin hieman tyhmänä ihmisenä kirjoittaa niistä asioista joita yritän olla ajattelematta, koska mulla on vihdoin aikaa. 

Ihan ensimmäiseksi, miksi me ollaan täällä maapallolla tuhoamassa tätä planeettaa? Miksi se kaikki paha jatkuu koko ajan, vaikka me tiedetään mitä siitä seuraa? Mä teen täysin tiedostaen huonoja valintoja ja se saa huiman ahdistuksen aikaan. Mitä kaikkea pahaa me tehdään meidän ympäristölle ja miten me täällä toimimme. En ikinä voi hyvillä mielin ajatella kuinka vähän meillä menee ruokaa roskiin. Pelkän epätoivon vallassa näen kuinka paljon sitä menee hukkaan. Eikä kukaan kuuntele mua. Mun on turha sanoa, että tehkää vähemmän ruokaa tai ostakaa vähemmän leipää. Ei se merkitse mitään. Ihmisistä on tullut liian mukavuudenhaluisia. ):

Toiseksi, miksi me eletään tätä meidän omaa elämäämme? Mun päässä on jo monia viikkoja pyörinyt tämä tavanomainen kysymys, mikä on elämän tarkoitus? Ja se on kysymys mihin en uskalla miettiä vastausta, koska pelkään päätyväni siihen lopputulokseen, että mun elämälläni ei ole tarkoitusta.

Mä olen tavattoman pessimistinen ja yksinäinen. Tällaisessa kirotussa yhteiskunnassa oma tulevaisuus näyttää hirvittävän karulta, jos sä olet ihan yksin. Ja mä myönnän että kaipaan ihmisiä ympärilleni, sosiaalisuutta. Mutta samaan aikaan se ajatus hirvittää, koska olen liian omiin oloihin vetäytyvä ja tuntuu etten osaa enää luoda uusia suhteita, saatika ylläpitää niitä. Mä vaan tyydyn kohtalooni ja yritän olla valittamatta. En enää edes tiedä oliko tää kaikki mukamas sitä mitä halusin.

Ja sitten vielä opiskelu. Me vietetään päivät koulussa istuen, oppien aina vain lisää kaikkea uutta. Miksi? Kuitenkin me joskus kuollaan ja se tieto on poissa. Eikä se opiskelu tunnu aina mitenkään mukavalta. Helpollahan pääsisi, jos siitä opiskelusta nauttisi aina ja se olisi mielekästä. Mutta me vain "tuhlataan" elämäämme, päiviämme opiskeluun. Tai töissä käymiseen. Ja se tuntuu välillä hirvittävän turhalta. Mitä me tällä kaikella saavutetaan? Millaista ihmiselämän pitäisi olla, tai millaista se voisi olla? Miksi kaikki on nyt tässä pisteessä, kun sattuu olemaan?

Tuntuu etten aina vain ihan ymmärrä tätä maailmaa.