Turhautaa.
Kun ei tarvii herätä kouluun, mulla ei ole mitään syytä nousta sängystä. Ahdistun, kun mikään ei ole mitään.
Ja kesäloma pelottaa, en haluu, että koulu loppuu.
Mulle tarjotaan kesätyötä, mutta mä meen vaan täysin lukkoon. Ihan vain sen takia että pelästyn sitä ajatusta siitä tunteesta, kun ahdistuen menisin jonnekin, missä pilaisin kaiken ja nolaisin itteni lopullisesti.
Tai se aivan hillittömästi päivä päivältä kasvava ahdistus ennen ensimmäistä työpäivää. Ei ei, itken verta ja häpeen itteeni. Miten mä edes kehtaan kirjottaa tän tänne en tiedä.
Viime päivinä on tuntunut, että haluisin puhua, mutta mulla ei ole minkäänlaista käsitystä, miten mun pitäisi toimia ja mitä tehdä.
Turhauttaa enemmän.
Nyt. Teen ruotsin ihmeellisen jutun loppuun ja palautan sen ja kaikki on hetken taas hyvin jee.
Blogi koki muodonmuutoksen, toivottavasti se on ihan okei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana