Pidin koko blogin piilossa kaikelta hetken aikaa, koska vähän pelotti.
Huvittaa, miten paljon on ilkeitä ja loppuun asti ajattelemattomia ihmisiä. Nyt kaikki on ihan okei ja halusin tulla kirjottamaan tänne.
Enää 13 päivää koulussa istumista ennen kesälomaa.
Stressaa hirveästi, jotkut opettajat vain onnistuu olemisellaan olemaan oman surkean itsetunnon laskijoita.
Kesäloma hiukan kauhistuttaa, haluaisin ideoita, mitä silloin voisi tehdä.
Musta tulee varmaan taas se säälittävä kotona omassa surkeudessaan lahnaava ihminen, joka ei ole kykeneväinen mihinkään.
Kauheen negatiivista, vaikka kaikki on nyt kivasti.
Rakastan sitä, kun herään ilman kellonsoittoa kouluaamuisin. Tai jos herään kellonsoittoon, tappava väsymys ei iskeydy päin naamaa. Oon pirteä, kun huone on täynnä valoa jo 6:15.
Rakastan myös niitä lehtiä puissa ja pensaissa ja vihreää.
Miksei aina voi olla kevät?! Turhauttaa käydä läpi kaikki surkeus syksyisin ja talvisin ja sitten vasta keväällä huomata elävänsä. Yksi vuosi on mennyt hillittömän nopeesti.
Ihan hetki sitten kirjoitin keväällä vuonna 2013 kuinka kaikki tuntuu hyvältä ja muistan sen fiiliksen, mikä mulla on nytkin.
On ihan hassua, että ihan hetki sitten olin äidin kanssa joululahjaostoksilla ja ihan äsken oli tän vuoden ensimmäinen päivä, miksi mä muistan jotakin niin pelottavan selvästi?
Elämä on ihanaa ja kevät on paras vuodenaika.
Oon ällöttävän positiivinen, mutta uskottelen itelleni sen olevan ihan sallittua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana