"Liian pitkään alla paineen tauolle aihe on"

Tätä mulla on ollut ikävä: hämärtyviä kesäiltoja tietokoneen tai kirjan ääressä iltapalan ja teen kera.

Ilman uuvuttavaa tietoisuutta siitä, että vielä on läksyt tehtävänä ja seuraava päivä täytyy toistaa uudelleen tai että kohta viikonloppu on ohitse tai että yöuniin käytettävät hetket vähenevät minuutti minuutilta.

Tuntuu hyvältä. Rakastan kesän ja loman mukanaan tuomaa vapautta. Ehkä kaikki menee ihan hyvin.

Tänään tuntui rauhalliselta. Seisoin sateessa mutta sitä ei tuntenut. Kuuli vain ja näki. Taidan vihata paljon vähemmän kuin vaikkapa pari kuukautta sitten. Vihaaminen tuntuu raskaalta ja se vie kaiken hyvän pois. Ihan ihmeellistä. Kevät toi vain rakkautta kaikkea kohtaan. En vihaa astua ovesta ulos, maailma on kaunis ja viime päivien päivä päivältä vähentynyt stressi toi hyvää oloa. Kaikki näyttää nyt ihan mukavalta ja kaikki tuntuu mahdolliselta.

Huomenna teen asioita, joista nautin. Nukun ja siirtelen tavaroita, hengitän ja käyn ehkä kaupassa ja syön tummaa suklaata. Onko edes sallittua tuntea näin paljon onnellisuutta.