"vaikka illat tuhlaa, aamut antavat, ja minä nousen vaikka putoan"

Voi, saanko taas kirjoittaa, kuinka elämä on niin tavattoman ihanaa?

Iloitsen hirveästi vuodenajoista. Syksy on kaunis ja villasukat on parasta.

Vaikka aamuisin on pimeää, kun herää, ei se tunnu niin pahalta.

Mikään ei tunnu ylitsepääsemättömältä, 

ei edes tuleva koeviikko.

Elän päivä kerrallaan hirmuisen luottavaisin mielin. Vaikka välillä epätoivon ohikiitäviä hetkiä tuleekin.

Ja ahdistun, jos olen syönyt liikaa herkkuja. Mutta se olotila on ohimenevää!

Ja tiedättekös, 

painan nykyään niin paljon, etten aikaisemmin ole sellaista lukemaa saavuttanutkaan.

Mutta se ei pilaa hyvää oloani, elämänhaluani tai tyytyväisyyttä itseeni.

Oikeastaan, en ole ikinä ennen ollut näin tyytyväinen itseeni ulkoisesti.

Tykkään oransseista hiuksistani. Ja siitä että ne kasvavat koko ajan pituutta.

Hiukan pulleat käsivarretkin ovat itseasiassa ihan söpöt.

En ole jaksanut enää vihata itseäni.

Rakastakaa itseänne ihmiset! ♥