"hitaalla taivaalla liikkuvat pilvet lasin pinnalla"

Voi että. Tänään jo lokakuu eikä se pelota.

Ajankulku ei tunnu kammottavan, koska ehkä nautin hetkistä ja elämästä enemmän. Se on ihan hyvä.

Likaiset hiukset koulussa ei oikeasti haittaa. Matikka on myös kivaa kivaa kivaa. Ainakin aina kurssin alussa, kun kaikki tuntuu vielä niin helpolta.

Ja voi, kuinka pakkasaamut onkin ihania. Ihan oikeasti!

Viime päivinä olen haaveillut ystävistä, sellaiset olisi ihan kivoja. Sellaiset, joille voisi kertoa ihan kaiken ja ne voisivat kertoa minulle ihan kaiken ja olisi luottamus ja oleminen niiden kanssa olisi luontevaa ja kivaa.

Koska rehellisesti, ystävät ovat tavallaan kadonneet elämästäni enkä ole voinut sille melkein mitään.

Se on ainoa asia, joka surettaa aidosti.

Kuitenkin. Ei se elämääni pilaa. Sentään on olemassa jonkinlaisia kavereita ja tuttavuuksia.

Tämä blogi on kuin hylättyjen instagram-kuvien roskakori.

Mutta ei se mitään, saanpahan julkaista ne edes jossakin.

Kävin eilen juoksulenkillä pitkästä aikaa ja se tuntui hyvältä. Vaikka pelottikin, kun tuli pimeää eikä ollut heijastinliiviä.

Tuntuu ihanalta nähdä syksy vihdoinkin kauniina ja mennä kouluun ilman ylitsepääsemätöntä ahdistusta.

Nämä postaukset tuntuvat olevan koko ajan täynnä onnea ja iloa mutta ehkä se on ihan suotavaa.

Nyt, heihei.