kolea kausi on nyt ohi

Tällä viikolla olen itkenyt enemmän kuin pitkiin aikoihin ja kaikki on tuntunut kääntyvän jollain tapaa päälaelleen.

Elän siinä toivossa, että kahdessa viikossa on taas helpompi hengittää (vaikka juuri hetki sitten kirjoitin päiväkirjaan, ettei mikään ole edes pitkään aikaan tukahduttanut mua), ja hoen koko ajan itselleni, että kaikki on vielä ihan hyvin.

Syysloman jälkeen kaikki ehkä iskeytyi päin minua,

etsin jatkuvasti jotakin kaunista, mutta päivä päivältä on vaikeampi löytää. Mitään.

Muistelen kuitenkin eilistä ja kaikkia hyviä hetkiä ja olo helpottuu

ja hymyilyttää ainakin hetken verran.

Kävin vaa'alla mikämuavaivaapetyinitseeni mutta elämä jatkuikin. Nyt unohdan sen.

Sienimetsä ehkä nyt jää, ainakin on syy odottaa seuraavaa syksyä.

Elämässä on kuitenkin niin paljon hyvää ja ihan oikeasti kaikki on vielä ihan hyvin.