Faktahan on se, että näin auringon torstaina. Ihan oikeasti näin. Lähdin koulusta ja koko eteisaula oli täynnä auringonvaloa enkä tiennyt minne päin katsoa. Aiemmin en saanut sanoja suustani. Kuinka älytöntä. Tuo kotitähtemme tuolla noin. Miten hirveästi kaipaankaan sitä elämää ja kauneutta, jonka auringonvalo tuo tullessaan.
Tasan kaksikymmentä päivää synttäreihin ja mua jännittää niin paljon, että oli pakko kysyä: "Onks ihan normaalii et synttärit jännittää?!?!?!?!?". Päässä pyörii joka hetki oma ajatukseni vuoden alusta: toivon viettäväni onnelliset viimeiset hetket alaikäisenä. Ja mietin ja pohdin ja kummastelen, olenko onnellinen. Epätoivon hetkinä tuntuu onnelliselta. Koska asiat ovat oikeasti niin hyvin. Vaikka väsyttää ja ahdistaa ja masentaa, elämä vetää kuitenkin kaiken hyvän puoleensa kuin jokin magneetti. Eihän tämä elämä olisi mitään ilman pieniä ja suuriakin vastoinkäymisiä, joita välillä vain tulee eteen. Niiden läpi mennään kylmäpäisellä rohkeudella tai jos rohkeus ei riitä, aina on joku ojentamassa auttavan kätensä ja silloin niiden läpi mennään yhdessä, ja taakse katsotaan vain huomataksemme, kuinka pitkältä olemme tulleet ja kuinka elämä kantaa, vaikka välillä tuntuisikin, että vajoaa niihin pahoihin hetkiin.
Olen onnellinen. Olen onni, olen ilo. Olen myös itku ja kyyneleet silloin tällöin. Onneksi on onnenkin kyyneleitä.
Nyt olen vähän liian yksin täällä kotona mutta elämässäni on kuitenkin ihania ihmisiä. Nautin tästä kolmipäiväisestä viikonlopusta ja tiedättekös, ajattelin tilata itselleni uuden mekon ihan vain sen takia, että olenhan pian päivänsankari.
Hymyä ja iloa ja rakkautta teillekin ihmiset. ♥
Sulla on aivan ihana blogi :3 huomaat ja kirjotat kivoja tuttuja asioita hirmu kauniisti ja niin, haluaisin paljon tutustua suhun mutta keräilen vielä rohkeutta tulla juttelemaan koulussa..
VastaaPoista(viimeisen lauseen kirjotettuani pelkään että vaikutan kamalalta stalkkerilta mutta emmä pahuuttani oikeasti, anteeksi. Olen vain utelias ja hymyilen kun vaikutat niin kovin kivalle :)
Oho, hui, apua, kiitos hurjasti! ♥ Et ole kamala stalkkeri, julkinen blogihan tämä on!! Ihmetyttää nyt vaan tosi tosi paljon, en ikinä voinut kuvitella, että joku koulusta tänne eksyisi, hih, saa oikeasti tulla juttelemaan mutta saatan ehkä mennä vähän lukkoon, ujous on oikeasti inhottavaa. Mutta niin, en tiedä, mitä sanoisin, ihmetyttää hymyilyttää nyt niin paljon!!
PoistaPunastuin juuri nyt niin paljon, kun huomasin kömpelön maalaukseni!
VastaaPoistaÄlä turhaan! Se ei ole kömpelö maalaus, se on ihana!! ♥ Sen takia laitoinkin sen seinälle (ja katselen sitä aina välillä ja tulee jollain tapaa lohdullinen fiilis).
Poista