Huhtikuu miten olet niin nopeasti jo täällä? Nyt oikeasti aika voisi hidastaa vauhtiaan. Seuraava kuukausi jo toukokuu. Siellä odottavat ne ihan pikkuruiset nuoret koivunlehdet, joita hiirenkorviksikin kai kutsutaan. Ne ovat yksi ihanimmista asioista keväässä. Surettaa ihan, kuinka nopeasti ne sitten kasvavatkin pois.
Tuntuu, että elämä vain koko ajan kiihdyttää vauhtiaan enkä kerkeä pysähtyä hetkiin. En tahtoisi kuitenkaan surra sen takia. Tahdon mieluummin rakastaa sitä, mitä elämä ja koko maailma nyt ikinä tuokaan tullessaan.
Aurinkoa on taas vaihteeksi ikävä. Perjantaista lähtien syömiset on ollut täysin sekaisin ihan vain omien olotilojen takia. Sunnuntai-iltana lähti ruokahalu pelkän jännityksen takia. Maanantaina olisin voinut vaikka oksentaa siitä hermostuneisuudesta mutta niin ei tapahtunut ja pääsin inssin läpi. Kuvitella, minä, joka olin viimeiseen ajotuntiin asti niin epävarma ja stressaantunut omasta ajamisestani enkä meinannut uskoa opettajan sanoja.
Olen pelkkää iloa, vaikka ruokahalu on edelleen jossakin en tiedä missä ja vaikka Tukholman-matka onkin nyt vaakalaudalla ja vaikka bilsan koe turhauttaakin.
Voisin keittää kahvia. Totesin eilen, että Pariisin Kevään Haamupuhelu on oikeasti hurjan ihastuttava kappale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana