Eilinen oli kuin toinen maailma tähän päivään verrattuna. Nyt ulkona on vain kevätsade eikä sellainen hirveästi edes ankeuta mieltä. Tekisi mieli mennä juoksemaan mutta sitten vain ahdistuisin, kun se aika olisi pois kaikesta muusta tärkeästä, mitä pitäisi tehdä, mutta toisaalta ahdistun siitä, kuinka vähän liikun ja pidän kehostani huolta. Jonkinlainen arvokriisin tapainen kenties.
Perjantai tuntuu mielettömän kaukaiselta. Samoin synttärit. Motivaatio ruotsin ja psykan opiskeluun on huipussaan, englantia vihaan niin suunnattoman paljon ettei tosikaan. Ketään en tahdo loukata, sanonpahan vain mielipiteeni: äärettömän ruma ja yliarvostettu kieli.
Mietin aina, miten sunnuntaista saisi kivemman. Muuta en ole keksinyt kuin kesäloma. Silloin viikonpäivät menettävät merkityksensä ja sunnuntai voi olla vaikka kuin perjantai ja tiistai kuin lauantai tai sitten vain lomapäivä muiden joukossa ja voi ihanuutta.
Tässä vielä kevätkuva minusta ja ihanimmasta parhaimmasta äidistäni. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana