Asiat on hyvää vauhtia menossa kaikki pieleen.
Luen, ja sanat ja lauseet ja virkkeet ja tarkoitukset ja merkitykset menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Taistelen ajan ja keskittymiskyvyn kanssa. Juon monta kuppia teetä. Ravaan vessassa.
On sellaisia asioita, joita ei voi sanoa ääneen ja joita ei voi kirjoittaa. Ne vain on minussa.
Arki on yhtä tunnekylmä kuin minä. Viikonloppuna on lupa tuntea. Voi vain olla olematta sellainen ihminen: velvollisuudentuntoinen ja toimelias. Yrittää unohtaa asioita ja luvan kanssa ajatella, mihin on jo päästy. Itkeä miettiessään, mihin sitä pitäisi vielä päästä.
J. Karjalaisen Telepatiaa pakahduttaa. Saa tuntemaan olevansa elossa.
Auringonpaiste tuntuu lohdulliselta. Mieli ja keho piristyi eilen aamulla, kun tajuntaan iskeytyi maaliskuun ensimmäinen. Muistin vuodentakaisen olotilan, eilinen oli lähellä sitä. Hymyilytti ja tuntui hetken aikaa kevyeltä.
(Käytiin Ikeassa ja ostettiin suklaata ja ruokakaupasta verigreippejä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana