"And when the night is cloudy there is still a light that shines on me"

Viikonloppuisin olen eniten elossa. Elossa, tiedättekö, tunnen, että olen olemassa ja että minulla on jokin merkitys tässä maailmassa. Toisaalta en tiedä, turruttaako stressi minut. Rehellisesti, rehellisesti: mokasin asiat siinä vaiheessa, kun en osannut sisällyttää matikkaa mun lukusuunnitelmaan. Nyt voin vain tyytyväisenä todeta, että minähän vasta olen maailman etevin alisuoriutuja. Mieli taistelee kaiken maailman ajatuksia vastaan.
Vihaan elämääni liian usein. En tahtoisi elämääni yhtäkään suoritusta, en tahdo vain suoriutua, suoriutua, suoriutua. Sellainen vain kahlitsee, inhottaa.
Minun pitäisi kirjoittaa runo. Pitäisi lähteä useammin. Pitäisi olla enemmän miettimättä tulevaa. Ahdistaa, haluan huolettomuuden ja keveyden.