Vasta 12 pitkästyttävää päivää tästä hilpeästä ja odotetusta kesälomasta takana ja mä oon ihan kuollut. Mä en halua sanoa mun päiviä turhiksi, koska se nyt olis jotenkin julmaa. Mutta mun päivät on äärimmäisen sisällöttömiä ja tylsiä. Niin tylsiä, että se huvittaa mua itseänikin. Ei kukaan muu voi olla näin nolife. :D
No, sen siitä saa, kun ei ole kavereita, asuu paikassa, joka ei miellytä, on laiska, ei omaa mahtavinta mielikuvitusta, sosiaalinen eläminen ei luonnistu ja on nyt muutenkin pahemmanlaatuinen nössö.
Varmaan kaikki blogit pursuaa yhteishaku sitä, yhteishaku tätä, pälä pälä, iik, lol -juttua, niin miksei tämäkin sukka. No ei siinä kyllä mitään ihmeellistä mainittavaa ole, kun olihan se nyt itsestäänselvyys, että keskiarvollani tämän kunnan ainoaan lukioon pääsin. Kera 150 muun, joista tuskaiset 43 tulee olemaan samoja naamoja samasta koulusta, joita en vain yksinkertaisesti haluisi nähdä enää ikinä. No, en mä niitä minnekään etelänavallekkaan voi lähettää, joten blöh.
Maailman paras fiilis on myös kävellä koirien kanssa vesisateessa märkänä rottana ja hymyillä. Hurtat ei vain oikein ollut mukana mun positiivisuudessa, joten ei ollenkaan ihme, jos jokunen autoilija olisi mua paheksuvasti katsonut. Ehkä mä kuitenkin vielä haluan jonnekin ihmisten katseiden ulottumattomiin muuttaa.
Oonhan mä jo ilmoittanut tarpeeksi monta kertaa, että näillä mestoilla asuminen on tuottanut mulle aivan liikaa vaikeuksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana