pitää uskoo ittee, tehä mitä rakastaa

Heii, pitkästä aikaa mä olen tätä kirjoittaessani läsnä enkä missään koomasessa lagaus-tilassa, heh.
^^Pikku Geetä, koska innostuin tänään ihan randomisti taas kuuntelemaan samoja vanhoja biisejä mitä on tullut kuunneltua koko pienen ikänsä. Ja ajattelin vain muistuttaa, että tällä(kään) postauksella ei ole mitään järkeä. Koska esimerkiksi olen laiska, laiskempi, laiskiainen enkä jaksa ottaa kameraa kauniiseen käpälääni ja kuvata. Sen takia väritän tämänkin postauksen kännykkäkuvilla ja nautin lupausteni rikkomisesta oikein urakalla. Ja koska olen true lifestyle-blogien matkija, ängen joukkoon instagram-kuvia, jeee! Enjoy.

Se oli viimeinen viikko koulussa, ja olisi mukava tietää ajatteleeko kukaan muu kuin minä tota tekstiä monipuolisesti?! Se piinasi mua ja Elinaa koko vuoden ilmestymällä ainakin kerran viikossa mestoille enkä voi ikinä katsoa tota tekstiä ilman järkytystä ja järkytyksen jälkeistä hilpeyttä. Ja Elina ei pygennyt ikinä ymmärtämään...

Olipa kerran kesän ensimmäinen kuumuus ja hassu koira haki viileyttä ja rentoilu oli mukavaa. Onhan kesä ja loma. Eikä silloin koulurepun kuuluisi olla ihmisten ihailtavana, vaan villakoirien.

Viikonloppuna syötiin maailman parhaiten ja ruokakuvaus on ihaninta. Eiku ei, syöminen on ihaninta, ruokakuvaus vasta sen jälkeen, anteeksi.

Ja vielä ihanasti instagram-hypetystä. Se oli niin kuin sadepäivä Arskan julmalla poissaololla, mutta illalla päivä sai onnellisen lopun kera sen Arskan. Ja meikän lonkku, joka maksoi oikeesti kuus kybää, mutta koska oveluus, niin 20€.

Aika julma kilometripostaus. Mutta kun oikeesti, kohta kolme viikkoa tätä kesälomaa sluibailtu ja meikä ei ole tehnyt muuta kuin lusmuillut kotona ja kärsinyt pahemmanlaatuisesta normaalin elämän(?) puutteesta, lukuun ottamatta kaverin synttäreitä kaksi viikkoa sitten ja viime viikonloppuista kaupoilla pyörähtämistä.

Kohta on juhannus ja mä en oikein ymmärrä sitäkään. Odotan vain hyvää ruokaa, koska syöminen ♥

Ja kesäloman ensimmäinen virallinen suunnitelma toteutuu maanantaina, kun Lindan kanssa suunnataan skoban nokka kohti Poria ja lähdetään melko varmasti eksymään, rageemaan honkkarin parin kybän teltalle, toivomaan sateelta välttymistä, kärsimään kipeästä selästä ja väsymyksestä, etsimään pistorasioita ja tuskailemaan epäterveellisyyksistä. Toivottavasti kuitenkin kännykkä on kaveri ja pistorasiat myös, Pekka Pouta pitäisi lupauksensa, nukkuminen ei olisi mourujen velvoite, syöminen olisi edelleen parasta ja mestat ja kaikki olisi pelkkää mahtavuutta.

Meikä menee näkemään kauniita unia.