Olen unohtanut mistä tähän kuljin

Jos nyt minäkin hehkutan kesäloman alkua ja peruskoulun päättymistä. Kumpikaan ei vielä tunnu miltään. Oikeastaan mun loma ei olisi huonommin enää voinut alkaa täällä kotona. Nukuin ja olen ollut tuntematta mitään. Aamulla oli julma stressi ja olin aika ilkeänä. Juhla oli ohi hetkessä. Liian nopeasti. Luokan kanssa lavalle käveltäessä mulle tuli ihan pieneksi hetkeksi tunne, että se luokka olisi ollut mulle kuin joku toinen perhe. Whuuh ja se tunne katosi enkä nähnyt niissä ihmisissä enää mitään. Onneksi. Todistus oli aika mukaisa, kun lukuaineiden keskiarvo oli 9.6. Haukkukaa hikeksi tai ihan mitä vain, en kuitenkaan jaksa välittää. Sain kaksi stipendiä, joku innokas ruotsinopiskelija mukamas ja sitten yhteiskuntaopin pälä pälä en tiedä. Ja tästä kaikesta iki-ihana ruotsinkielinen kirja ja viis kybää rahaa.

Vihaan pikkulapsia yli kaiken. Vihaan, vihaan, vihaan niin paljon ettei mitään rajaa. Niin ettei kenellekään jää epäselväksi.

Miksi musta tuntuu, että olen aika nolife? Okei, tyhmä kysymys. Musta tuntuu kanssa etten ole ansainnut tätä lomaa ja sen takia aika katkera fiilis. Mua on melkein painostettu kesätöihin enkä ole mennyt, koska en halua, ja sen seurauksena tunnen itseni tosi huonoksi ja raukkamaiseksi ihmiseksi. Ihan kuin mä olisin mukamas pettänyt ihmisiä.

Joten kiitos paljon näistäkin fiiliksistä. Tunnen sentään jotakin.

Siinä teille kirsikankukkaa ja mukamas fiilistelyä.