"Ei kotipoika kulje ylisuuris kengis"

Hei kaikki ihmiset ja ei-ihmiset. Mulla ei ollut mitään ajatusta miten tämä vihdoin ja viimein "laadukkaita" kuvia sisältävä postaus olisi tällä kertaa oikeasti pitänyt aloittaa, joten siksipä zero. Ja mourun antama tuliainen. Vanha kuva, jonka sain vasta tänään aikaseksi muokata. Hitaus ja laiskuus ovat tällä kertaa tekosyynä.

Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, mulla on aivan hillitön opiskelumotivaatio. Oon ehkä hullu, kun sanon rakastavani uusien asioiden oppimista. Aloittaminen on aivan älyttömän vaikeaa esim. läksyistä puhuttaessa, mutta kun pääsen vauhtiin, ei se niin tuskaa olekaan. Ja suurta onnellisuutta tuottaa niinkin vaatimaton asia, kuin se että osaan tehdä kaikki matikan läksyt. Toisaalta sitten kun en osaa, se on pelkkää itkemistä, panikoimista ja itsesääliin vajoamista. Lukio on kuitenkin superi mahtava paikka. Ainakin verrattuna yläasteeseen. Vihdoin tunnen opiskelevani itseäni varten enkä ketään muuta varten.

Hmm, koska taivashan on liian aliarvostettu.

Mitä muuta merkittävää (eli siis hyödytöntä ja turhaa) haluaisin höpötellä..? Olin viikon flunssassa. Se hullu tauti iski heti seuraavana päivänä, kun olin rennon letkeästi juossut uuden ennätykseni 11km. Oli muuten ehkä maailman mahtavin fiilis! Sitä vain juoksi ja juoksi, ja yritti koko ajan pidentää lenkkiä, kun ei halunnut palata kotiin. Ja vasta eilen uskalsin vasta seuraavan kerran mennä juoksemaan. 5,5km, mutta jalat oli pelkkää voimattomutta. Lihaskunto on uudestaan kaveri ja kohta on toivottavasti taas voimaa.

Revin huulta ja nyt siitä tulee verta..? Ja nyt on jo syyskuu, ihan pimeetä. Siis outoa. Ulkona on lämmin ja siellä on vihreää. Vaikka pimeys tulee päivä päivältä aikaisemmin, aamuisin jäätyy ajaessa kouluun ja puissa on punaisia ja keltaisia läiskiä. Tarvitsisin uusia paitoja, mutta aika ei suostu riittämään kirppisten kiertelyyn. Paitsi että viime viikolla tuli käytyä kiertelemässä yksi kirppis ja ostin samanlaisen huivin minkä jo omistan, mutta vain erivärisenä. Tuntuu etten enää kykene ostamaan mitään muuta kuin urheiluvaatteita uutena kaupasta...

Harrastin viime viikolla yhtenä päivänä sosiaalisuutta. Käytiin nimittäin mourun kanssa pitkästä aikaa kuvailemassa, mutta säälittävän vähän julkaisukelpoista materiaalia. Onneksi memet ovat tovereita.

Loppuun vielä pienet ajattelin-shaiba. Ajattelin lisätä tänne ikiomaan blogiini kaikkien riesaksi tehokkaan tai ei-niin-tehokkaan kopioinnin eston ja sairastuttaa hiiren oikean näppäimen. Se on oikeesti niin ärsyttävä, että naurattaa. Ja koska tämä blogi on hauskuuden ylijumala, tulee oikea näppäin -vammaus tännekin.

Ja ajattelin että voisin postata useammin. Enemmän kuin kerran viikossa. Koska laaduttomien kännykkäkuvien jakaminen ja turhuuden kirjoittaminen on mukavaa.

Ja ajattelin mennä nyt pesemään hampaat ja tekemään jotain muuta hyödyllistä. Ja whoaa, mulla mukamas kaksi anonyymiä lukijaa?! Aika jännää tämä.