"Hiljaisina tuijottaisimmme toisiamme"

Hei. Moi, mä olen melkein kuin vaiennut täällä blogin puolella. Se ei ole ollut tarkotus, mutta kun väsyttää joka ikinen päivä. Ja sen väsymyksen toveriksi valitsen mieluummin läksyt ja kaiken muun kouluun liittyvän kuin blogin. Mjeh mjeh. Totuushan on että mulla ei ole about minkäänlaista sosiaalista elämää, mä olen korvannut sen koululla. Periaatteessa. Ja tuskailen kuinka kaikki on mennytkin näin hassusti, mutta mä en valita. En edes tiedä miksi mä kirjoitan blogia. En pysty edes kirjoittamaan tänne niin kuin haluaisin. En tiedä, ehkä löydän tästä vain keinon viestittää maailmalle kuinka mun elämä on tällaista, ihan rehellisesti.

Koska ruoka on parasta, paitsi vaaleanpunainen mömmö tuossa, joka sisälsi vain kananmunan valkuaista ja vadelmia. Ja okei, en todellakaan ole 24/7 noin terveellinen. Nytkin syön Tupla-patukkaa ja vikassa kollaasissa voi nähdä kaikkea muuta pahaa.

Ja koska valtaosa bloggaajista ottaa itsestään kuvia, valikoi parhaimmiston ja laittaa blogiin, niin miksi en minäkin. Okei, immeiset voitte kyseenalaistaa parhaimmisto-sanaa, mutta öhh, joka ikinen kerta kun julkaisen omaa pärstäkuvaa netissä, oon ihan wtf?! En edes osaa sanoa saako siitä jotain kieroutunutta itsevarmuutta tai mielihyvää. Mä olen ruma, mutta silti julkaisen itsestäni kuvia? Wuuuuut? Mutta tässä vaiheessa asiaa selventää sana parhaimmisto. Ihmeellinen logiikka tällä kertaa.

Mutta huomatkaa villasukaaat! JEII, syssy on tullut.

Mun viikkoon on mahtunut hirveästi kaikkea "jännää". Keskiviikkona vain pölähdin äikän tunnilla ryhmäni kanssa luokan eteen ja esittelin kirjan. Ilman minkäänlaista panikointia, yöunien menettämisiä tai hengenpelastaja-paperia. En voinut ihan oikeasti uskoa että minä, joka olen maailman ujoin ja eniten esitelmiä kammoksuva, selitin kaiken vain höpötellen ja yleisöön katsoen. Dafuq, en edes jännittänyt sitä! ...paitsi juuri ennen kuin tunti alkoi. ((: Ja ääni oli pelkkää tärinää. Ja eilen jäin ainoana tyttönä esittämään musiikinopettajalle taitojani, kun kaikki muut tytöt haluavat tulla keskiviikkona tuntia aikasemmin kouluun ja soittaa/laulaa vasta silloin. Juu eli uh, olen ihan true tyttö, joka jäi kaikkien poikien kanssa sinne. Tyttö tyttö tyttö, nyt kaikki tietävät. Hirveä lajittelija-hirviö olen. Ja sekaisin. Se oli se Tupla. Mutta onneksi olen nimilistalla ensimmäisenä ja sain bassotella biisin mukavasti opettajalle ensimmäisenä ja opettaja sanoi, että se meni hyvin ja elämä hymyili. Ja jännä jatkuu kera ensiviikkoisen koeviikon. Se on ihan oikeasti pelottavaa, kun ei tiedä yhtään mitä odottaa.

Ja oh god, koin keskiviikkona huikeaa materialismionnellisuutta laskimesta. Ei ole normaalia, mutta silti. Niin kallis ja niin hieno, materiaa, materiaa, materiaa. ♥ Ja Tupla varmaankin aiheutti mulle hullun nauruhysterian, kun muistin mitä kaikkea luovaa ja viihdyttävää mainoksen analysointi saikaan mut tekemään. Tilannehuumoria silloin ja nyt. lol. Ja omm, Bree-piirakkajutu. ♥ Meinasin kylläkin kuolla sokerin yliannostukseen, mutta ei se mitään.

Nyt kirjoitan tänne, että lähden iskälle, koska veliseni on siellä ja voi selventää matikan epäloogisuuksia, joten ehkä asia konkretisoituu hiukan enemmän enkä vain jää kotiin rypemään itsesääliin, kun kukaan ei kaipaa minua missään.