Mä annan itelleni muka luvan tulla kirjottamaan tänne kaikkea turhaa, koska lukeminen ei jaksa kiinnostaa. Tänään oli naurettavan rento koulupäivä ja se on pelottavaa miten mä tunnen tuntevani jonkun ihmisen läpikotaisin, vaikka mä en ole ikinä puhunut sille. Ja teen kaikkeni saadakseni lisää tunteja tai minuutteja nukkumiseen aamuisin. Ajan siis hillittömässä syväjäässä kouluun ja yritän ajatella positiivisesti. Okei, en mä mitään positiivisesti ajattele. Tajusin just kuinka oudon neutraalisti mä nykyään ajattelen. Joko mikään ei tunnu miltään tai kaikki on ihan okei. En mä oikein tiedä.
Haluisin ihan hirveesti lävistyksen ja haluaisin joskus tatuoinnin, mutta en omalle iholle, mutta sitten mä tajuan että kenenkäs muunkaan iholle. Lävistys-intoilun on koko ajan pitänyt olla ohimenevä huuma, mutta siitä on kohta vuosi eikä se ole vieläkään poissa. En mä haluis lävistää omaa ihoani, mutta silti mä haluan sen korun rumentamaan naamaani. Mä en ymmärrä itteeni. Koska mä tiedän, että oon varma jostakin asiasta?
Antakaa anteeksi tosi julmasti kärsinyt kuva, mutta se on niin ruma ja huono, että sen on pakko olla hieno. Ja liikkuuko tähdet (siis pyöriikö maapallo) kahden minuutin valotusajan aikana niin paljon, että sen huomaisi kuvassa?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana