No möy, ei mulla mitään bridgeä ole. (Onnistuin kuitenkin kuvillani pelästyttämään porukat himassa mjeh mjeh...) Kunhan pelleilin ja yritin kovasti sen sopivuutta itselleni pähkäillä. Joten ihmiset ja muutkin olennot, kertokaa mielipiteenne ihan rehellisesti. Tai rastittakaa edes postauksen lopussa suru-hymppä, jos tämä on nyt ehdoton not... Olen tietämätön enkä näe itsessäni mitään. Toinen vaihtoehto on ollut myös mielessä ja se olisi vertical labret. (Ja siis alunperinhän mun piti ottaa keväällä labret..) Mä vain olen niin hirveän huolestunut, kun on oman naaman rei'itys kyseessä. Mä oon niin hankala etten kestä itteeni.
Näin muuten kaikki tuntuu hirveän pahalta. Tuntuu kuin kaikki mun elämässä olisi hyvää vauhtia putoamassa alas sieltä pilvilinnoista. Okei, koeviikko stressaa. Lukeminen tuntuu samalta, kuin se painajainen, jossa et pysty liikkumaan, vaikka kuinka yrittäisit ja jokin ajaa kohta sun päältä. Mulla on aivan hillitön riittämättömyyden tunne. Että en ole ollenkaan hyvä tällaisena kuin olen. Ahdistava itseinho ja mä olen tehnyt tyhmiä asioita. Tuntuu myös ettei kukaan jaksa välittää. Kaikki on niin väsyneitä ja lamaantuneita. Ihan kuin ihmiset olisi kadonnut. Senkin takia tunnen, että olen hirveän kaukana kaikesta. Omassa pienessä kuplassa missä ei tapahdu mitään, mutta se on täynnä kaikkea negatiivista. Mä en ole liikkunut, koska sekin tuntuu niin pahalta. Liikkumattomuuskin tuntuu pahalta. Mikään ei tunnu hyvältä. Paitsi ehkä tää syksy, rakastan tätä pimeyttä ja elottomuutta, mutta en kestä kun se tunkeutuu sisälle mun mieleen. Ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mä en tiedä mistä tää kaikki johtuu.
Onneksi on muutamia asioita, jotka ovat valaisseet vähäsen tätä synkkyyttä. Esimerkkinä vaikka mouru. Mouru on puhunut mulle ja saanut mut aina aivan hillittömän hyvälle tuulelle. Olet mourusein ihana ♥ Ja torstaina jokerit-saipa ja oli jännittävää ja tunsin itseni true faniksi pelipaitoineni. Ja sain uuden pipon, hah naurakaa pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana