"Kuka vaan voi väittää ymmärtävänsä"

Mä en osoita minkäänlaista kunnioitusta mun tietokoneelle ja kännykälle. Mä löin mun tietokonetta viime maanantaina, sitten se sammui eikä enää käynnistyny. Tänään rakas veliseni tuli ja teki kaiken saman sille kuin mäkin ja sitten se vaan käynnistyi.
Ja Netflix toimii.
Eli elämä hymyilee.

Mä en oikein tiedä mitä nyt kertoisin. Viikko meni huiman nopeasti ja kaikki on ohi ihan hetkessä ja kohta on jo kesäloma. Äiti on ihana, kun se ehdottaa kaikkea ihanaa ja apuaaa, en malta odottaa.
Torstaina hain mopon, koska kaikki oli mua vastaan: Kävelin linja-autoasemalle, olin laiska, yritin lyhentää matkaani ja kaaduin kaiken liikenteen vieressä kuraiseen, likaiseen, märkään mäkeen ja vuorasin takkini ja reppuni kuralla. Onneksi äiti tuli ja pelasti mut ottamalla kyytiin. Kotona huomasin kadottaneeni dösäkortin (Joka oli tippunut sataprosenttisen varmasti maahan, kun kaaduin, koska se kortti oli taskussa, mun kädet oli taskussa ja otin käsillä vastaan, kun kaaduin. Ymmärtääkö kaikki mun selityksen nyt? Se oli tullut sieltä taskusta samalla, kun vetäsin käden sieltä pois.) eikä kukaan hyvän sydämen omaava ihminen ollut sattunut paikalle ja vienyt sitä matkahuoltoon ainakaan perjantaina vielä.
Itkin verta, uhmasin pelkoani ja hain skoban.

Sain uudestaan takaisin kykyni nukahtaa, kun lopetin teen juomisen myöhään illalla.
Itkin liian monta kertaa kahdelta yöllä ja ahdistuin hereilläolosta.
Nyt mä olen enemmän kuin helpottunut, kun voin vain nukahtaa.

Kävin viime sunnuntaina koirien kanssa lenkillä ja oli märkää.