Mä kirjauduin äsken sisään Bloggeriin ja muistin yhtäkkiä, että näin joku yö unta siitä, että mulla oli enää viisi lukijaa ja neljä oli vain mennyt pois.
Porukat jätti mut taas viikoks yksin kotiin koirien kanssa. Se on ihan mukavaa. Tuntuu, että mä vaan syön koko ajan. Mä olen jotenkin menettänyt mun luontaisen tunteen nälästä ja kylläisyydestä.
Ajattelen liikaa. Kompensoin.
Tää viikko on ollut lopulta kyllä aika kiva ja mukava. Elämä on tuntunut niin helpolta.
Mä kävin keskiviikkona kirjastossa ja lainasin neljä kirjaa. Sitten mä ostin kaks kiloa porkkanoita. Ja eilen mä söin viimeset. Oon vähän riippuvainen niistä. Porkkanoista. Joo, ne on himo hyviä.
Kauramaitokin on aika super hyvää. Paljon parempaa kuin soijamaito. Mun mielestä.
Mä en muista mitä torstaina tapahtui. Muistanpas, me käytiin äitin kanssa pitkällä lenkillä koirien kanssa.
Perjantaina mua ahdisti, koska olin vakaasti sitä mieltä, että mun päivät menettävät merkityksensä, kun ei tarvitse mennä kouluun. Niin, en sitten tiedä. Eilen mä katoin ainakin kuus tuntia Lostia ja ihmettelin lunta.
Ei kai päivissä tarvitse olla niin hirveästi merkitystä aina. Onko suomi muuten ainoa kieli, jossa sanajärjestyksen kanssa voi leikkiä niin paljon?
Mä imuroin äsken ja oon ylpeä itestäni. Mä haluisin soittaa iskälle ja pyytää sitä hakemaan mut ja koirat jonnekin, missä niitä otuksia voisi pitää vapaana ja kävellä muuten vain ympäriinsä. Mut en oikein tiedä miks ajattelen sitä soittamista niin paljon. Ihan sama. Ehkä mä soitan kohta.
Tässä ei ollut nyt mitään ideaa, kunhan kirjotin vain päivistäni jotakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana