Toimin sääntöjeni vastaisesti ja otin varaslähdön juoksuseikkailuihin. Hupsista.
Mitäpä yhdestä matikan kokeesta. Osaanhan ihan tarpeeksi hyvin.
Soitin iskälle ja onnittelin. Makasin auringossa ja nautin ja tajusin, kuinka hirveästi olen tätä lämpöä kaivannut, ja pelkäsin koko ajan palavani.
Söin (maailman taivaallisinta) mokkapalajätskiä. Joku sanoi jotakin tähän tapaan kun huomenna sitten jo sataa ja suljin matikan kirjan ja ajoin pois nauttimaan elämästä ja maailmasta. Iskä, puhut pelottavia. Mutta sitten tajuan itsekin hetkessä elämisen tärkeyden. Ja sen että tekee jotakin, mistä nauttii. Ja että voi vain hengittää olla vain osa maailmaa. Ja nähdä ja tuntea ja kokea.
Juoksin kilpaa hevosten kanssa. Kuinka ihanaa olisi itsekin päästä taas uudestaan hevosen selkään. Ehkä vielä joskus.
Nukahtaminen on jälleen vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana