Aamiaiset ulkona tekee mielen seesteiseksi. Aika ehkä pysähtyy vähäksi aikaa. Luen myös Hesaria yksin ollessani seisten, kun olen saanut syötyä. Ehkä vähän höpöö.
Mä olen kasvanut ihmisenä hurjasti viime kesästä. Se on ihan hyvä juttu. Välillä en aina tiedä mitä ajatella muista. Miten nyt ylipäätään ottaa oikeasti selkoa toisen käytöksestä ja sen tarkoituksista, kun ei toisen pään sisälle vain pääse. Pääsisikin.
En ihan nyt tiedä, mitä sanoisin. Tahtoisin niin kovasti Hankoon. Oikeastihan mikään ei minua estä. Tahdon vain kauniin lämpöisen päivän ja matkaseuraa.
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
olet ihana