yksi turha vain lisää

Kauniit, sievät, siistit ja nätit avokadot ovat aina kuvaamisen arvoisia, eikö niin?

Kaksi päivää ilman nettiyhteyttä (tai yhtään mitään yhteyttä) kännykässä tekee mielelle ihmeitä. Kotiin palatessani hullunkiilto silmissä selasin ja luin kaiken läpi ja sain varmaan informaatioähkyn ja kävelylenkin sijaan nukahdin.

Sosiaalinen media uuvuttaa. Roikun siellä liian usein, kun ei ole parempaakaan tekemistä, ja pitkästyn ja hetket menettävät merkityksensä. Voisin asettaa itselleni pieniä tavoitteita.

Pirkan italialainen Panna Cotta -jäätelö oli hurjan hyvää. Voisin myös opetella kirjoittamaan enemmän taas päiväkirjaan. Ajattelin myös, että ihmettelisin sitä, kuinka ensi viikolla on jo juhannus mutta en taidakaan. New Yorkin matkasta on kuitenkin tasan vuosi ja oikeasti tuntuu kuin se olisi ollut ihan hetki sitten.

Ja on jännittävä tunne, kun on kuunnellut autossa niin paljon ruotsinkielistä kanavaa, että suomenkieliselle vaihtaessa koko kieli kuulostaa ihan oudolta. Ja syreenitkin kukkivat ja harmittaa, ettei sitä tuoksua vai tallettaa päiväkirjan väliin.